Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Riskiryhmissä olevat kärsivät eniten epidemiasta. Kielteiset vaikutukset kasvavat, jos tätä ei oteta huomioon jälkihoidossa.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sai aikaan pienimuotoisen kohun Kansan Uutisten maaliskuun kolumnillaan. Kolumnissa Luokkaristiriitoja poikkeusoloissa hän totesi sen yksinkertaisen tosiasian, että kriisi kohtelee eri yhteiskunnallisessa asemassa olevia eri tavalla.

Andersson kirjoitti, että ”koronaviruksen leviämisen ehkäisy on uudella tavalla tehnyt näkyväksi yhteiskunnallisen epätasa-arvon”.

”Sosiaalisessa mediassa ihmiset jakavat keskenään meemejä ja tarinoitaan etätyöstä kotitoimistoissaan. Näitä eivät kuitenkaan voi jakaa kaikki ne duunarit, jotka aamulla menevät töihin samalla tavalla kuin aikana ennen koronaa. Kaupan kassat, siivoojat, linja-autojen kuljettajat, lähi- ja sairaanhoitajat, lastenhoitajat sekä varhaiskasvatuksen opettajat tekevät työtä, jota ilman yhteiskunta ei pyöri.”

Esimerkiksi nollatuntisopimuksella työskennelleiden työntekijöiden työt taas loppuivat kuin seinään ilman edes lomautuslappua.

Muutamat kokoomuslaiset hermostuivat Li Anderssonin ajatuksista. Entinen kansanedustaja Susanna Koski kirjoitti, että ”Suomi ja me suomalaiset emme ehkä kaipaa tällaista keskustelua tässä ja nyt, ministerin aloitteesta”.

ILMOITUS

Sosioekonomiset erot uhkaavat syventyä

Jos asiasta oli jollekin epäselvyyttä maaliskuun lopulla, niin ainakin nyt tiedetään, ettei koronakriisi ole kaikille sama.

THL:n tutkijat kirjoittivat koronakriisin aiheuttamista hyvinvointi- ja terveyserojen kasvusta jo päivä Li Anderssonin kolumnin ilmestymisen jälkeen.

Kehittämispäälliköt Tuulia Rotko ja Tapani Kauppinen totesivat, että koronakriisissä on kaksi vaaraa. Välitön vaara oli silloin viruksen hallitsematon leviäminen, joka on nyt saatu estettyä. Pidemmän aikavälin vaara ovat syventyvät sosioekonomiset erot, joista on runsas kuukausi myöhemmin paljon uutta tietoa.

Jo maaliskuussa Rotko ja Kauppinen luettelivat poikkeustilanteiden tuovan esiin sen, miten toisilla ihmisillä on enemmän aineellisia mahdollisuuksia, kykyä ja voimavaroja sopeutua uusiin olosuhteisiin.

”Sen lisäksi köyhemmät ihmiset voivat myös olla alttiimpia infektioille. He eivät ehkä pysty eristäytymään etätöihin. He ovat muita alttiimpia työmarkkinoiden heilahtelulle ja kokevat todennäköisemmin työttömyyttä ja taloudellista epävarmuutta sekä välittömästi, että pidemmän ajan kuluessa.”

”He ovat myös useammin riskiryhmässä: sosiaalisesti ja taloudellisesti heikossa asemassa olevat kärsivät muita useammin korkeasta verenpaineesta, diabeteksesta tai sydän- ja hengityselinsairauksista. Eurohealthnetin mukaan suurin osa tulevista koronaviruksen aiheuttamista kuolemantapauksista kohdistuu juuri näitä sairauksia sairastaviin ihmisiin”, THL:n kehittämispäälliköt kirjoittivat, ja listasivat paljon muutakin.

Asunnottomuus voi kääntyä kasvuun

Asunnottomuus- ja päihdetyötä tekevä Sininauhasäätiö varoitti torstaina, että koronakriisi koettelee kumpaakin näistä riskiryhmistä. Kriisin seurauksena asunnottomuus voi jopa yleistyä. Mahdollinen asunnottomien määrän kasvu voi liittyä etenkin vakaviin päihde- ja mielenterveysongelmiin.

Koronapandemialla on vaikutuksia, joista keskiluokka ei tiedä mitään. Kriisin takia päihteiden saatavuus katukaupoissa on heikentynyt. Kovista vieroitusoireista ja riippuvuudesta kärsivät päihteiden käyttäjät ovat siirtyneet erilaisiin korvikkeisiin. Korvikkeiden määrän on kerrottu pandemian seurauksena lisääntyneen.

– Korvikkeet aiheuttavat erilaisia terveysongelmia, kuten suoni- ja ihotulehduksia, myrkytysoireita ja jopa amputaatioita, kertoo Sininauhasäätiö-konsernin toimitusjohtaja Kimmo Karvonen.

Korvikkeiden määrän lisäksi myös päihteiden hinta katukaupassa on noussut.

– Kun päihdeongelmasta kärsivä punnitsee, käyttääkö rahat kalliiseen päihteeseen vai ruokaan ja asumiseen, vastaus on valitettavan selvä, Karvonen sanoo.

Osa ei selviydy edes matalimman kynnyksen palveluihin

Hänen mukaansa tilanteen vakavuus alkaa toden teolla valjeta, kun asunnottomuus- ja päihdetoimijat avaavat ovensa. Avun ja tuen saamisen vaikeuduttua koronarajoitusten takia päihdeongelmista kärsivillä on kohonnut riski päätyä häädön kautta asunnottomaksi ja syrjäytyä entistä vakavammin.

Sininauhasäätiön tavoitteena on avata päiväkeskukset pian normaalisti, jotta apua voidaan tarjota entistä laajemmalle ryhmälle. Karvonen ei kuitenkaan odota ruuhkaa.

– Meillä on huoli siitä, että koronapandemia on syrjäyttänyt asiakkaita niin, etteivät kaikki selviydy takaisin edes matalimman kynnyksen palveluihin.

SOSTE: Ihmisten voimavaroja vahvistettava

Kriisin välittömän hoidon jälkeen vuorossa ovat sen laskujen maksu ja vaikutukset kansantalouteen.

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry painottaa hyvinvointi-investointeja ihmisten perusturvaan, palveluihin sekä muuhun tukeen.

”Nyt on mahdollista ottaa rohkeitakin askeleita ihmisten voimavaroja ja osallisuutta lisäävien rakenteiden luomisessa – eli niin sanottujen strategisten hyvinvointi-investointien alueella”, SOSTE totesi sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan lausunnossa julkisen talouden suunnitelmasta.

SOSTEn mukaan hoitamattomat sairaudet, pitkäaikaistyöttömyys, laaja-alainen toimintakyvyn heikentyminen sekä työkyvyttömyys ovat tärkeimpiä torjuttavia asioita tällä hetkellä. ”Esimerkiksi sairastamisen hintaa ei pidä arvioida ainoastaan välittömien kustannusten kautta, vaan pitkän aikavälin vaikutusten huomioiden.”

Järjestöt tukitoimien ulkopuolella

Suurimpana puutteena hallituksen päättämissä koronaepidemian aikaisissa tukitoimissa ja finanssipolitiikan suuntaamisessa SOSTE pitää sitä, että palveluita tuottavat sosiaali- ja terveysjärjestöt on jätetty toimien ulkopuolelle ilman mitään lupausta konkreettisesta tuesta. Monia järjestöjä uhkaakin toiminnan alasajo ja pahimmassa tapauksessa konkurssi.

Kriisin sosiaalisten seurausten kannalta kyse on megaluokan asiasta, sillä sote-järjestöjen palveluntuotannossa on kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Palveluja tuottavia järjestöjä on noin tuhat ja niistä neljä viidestä tekee työtä sosiaalipuolella.

Palveluja tuotetaan pääosin yhdistyksinä ja säätiöinä. Vain reilut 70 on yhtiöittänyt toimintansa tai osan siitä. SOSTE vaati torstaina oikeuskansleria selvittämään, miksi myös Business Finland on rajannut säätiöt ja yhdistykset koronatukien ulkopuolelle.

Yhdistysten ja säätiöiden palveluiden asiakkaina ovat tyypillisesti yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, kuten lapset, nuoret, työttömät, päihde- ja mielenterveysongelmaiset, pitkäaikaissairaat, vammaiset ja ikäihmiset.

SOSTEn mukaan tilanne on asiakkaiden kannalta kestämätön. Vaarana on, että kun kriisin jälkeen palveluita tarvitaan jälleen uudelleen, näillä järjestöillä ei ole enää toimintamahdollisuuksia.

”Lasku tulee olemaan suuri”

Sininauhasäätiön mukaan koronakriisin heikentämä kansantalous tuottaa myös omat haasteensa etenkin, kun samanaikaisesti tarve entistä jämäkämmälle tuelle kasvaa.

– Toivomme, että asunnottomien, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten tarve palveluille huomioidaan taloudellisesti myös jatkossa. Jos mahdollisuutemme auttaa ja tukea näitä ihmisiä heikentyvät, on vaarana paitsi inhimillisen kärsimyksen, myös lieveilmiöiden kasvu. Silloin lasku tulee olemaan suuri, Kimmo Karvonen varoitta.

Taloudellisesti kärsineitä tuettu, nyt muiden vuoro

THL:n johtavan asiantuntijan Eeva Nykäsen mukaan hallituksen pyrkimykset ehkäistä rajoitustoimien haitallisia vaikutuksia ovat tähän mennessä kohdistuneet lähinnä niihin, jotka ovat kärsineet taloudellisesti.

Viimeistään rajoituksia asteittain purettaessa on Nykäsen mukaan kiire kiinnittää enemmän huomiota myös muihin kärsijöihin. Perustuslain turvaamien sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien ja etenkin oikeuden välttämättömään huolenpitoon toteutuminen on varmistettava kaikkien kohdalla.

Nykänen totesi pari päivää sitten, että koronarajoitusten takia haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksiin kohdistuu rajoitusten vuoksi erityisiä uhkia ja poikkeustila itsessään tuottaa haavoittuvuutta.

”Vaarassa ovat esimerkiksi lasten ja nuorten oikeus perusopetukseen, lasten, vammaisten, vanhusten ja asunnottomien oikeus välttämättömään huolenpitoon sekä lomautettujen ja työttömäksi jääneiden oikeus välttämättömään toimeentuloon.”

Esimerkkeinä Nykänen mainitsi, että asunnottomien päiväkeskuksia ja yösuojia on suljettu, mikä pahentaa monen ongelmia entisestään etenkin tilanteen pitkittyessä.

”Sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja on siirretty kiireettömistä palveluista pandemian ehkäisyyn ja hoitoon, minkä vuoksi asiakkaiden vastaanottoaikoja on peruttu. Palveluja on siirretty myös verkkoon, vaikka monet heikommassa asemassa olevat eivät pysty käyttämään sähköisiä palveluita.”