Lehtikuva/Manjunath Kiran

Häpeäleima seuraa yhä raskauden keskeytykseen turvautuneita.

Intian Maharashtran osavaltiossa elävä Arti Zodpe kuuluu kansanomaista tanssidraamaa esittävään Tamasha-teatteriin. Esitysten jälkeen jotkut laulajista ja tanssijoista tarjoavat seksipalveluita yleisölle.

Tamashan naiset tietävät, millainen on syrjityn ja leimatun naisen osa vanhoillisessa yhteiskunnassa.

– Me elämme kaupungin ulkopuolella, sillä kaupunkilaisia häiritsevät nilkkakorujemme kellojen kilinä ja musiikki. Kun joku meistä menee kaupunkiin terveysasemalle, henkilökunta sanoo hänen tulleen levittämään saastaansa sinne. Jos teettää abortin, joutuu jälkeenpäin pesemään lattian, Zodpe kertoo.

Viikkoa ennen koronasulkua Intian parlamentti uudisti aborttilakia.

Raskauden keskeytys on ollut Intiassa laillista vuodesta 1971, mutta maassa tehdään silti miljoonittain laittomia abortteja. Lancet-lehden globaalin terveysraportin mukaan vuonna 2015 Intiassa tehtiin 15,6 miljoonaa aborttia ja niistä 78 prosenttia muualla kuin klinikoilla tai sairaaloissa.

Pahinta henkilökunnan asenne

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan Intian äitiyskuolemista 9–20 prosenttia johtuu vaarallisista aborteista. Kansalaisjärjestö Mahila Sarvangeen Urkarsh Mandalin (Masum) ja Aasian turvallisen abortin liittouman Asapin tutkimus paljasti, että 80 prosenttia intialaisista naisista ei ollut tietoisia aborttilaista.

ILMOITUS

Harhakäsityksiä sen sijaan oli runsaasti: raskauden keskeyttäminen lääkkeillä on laitonta, abortti on laillinen vain 12:nteen raskausviikkoon asti, aborttia ei saa ensimmäiseen raskauteen, abortti johtaa hedelmättömyyteen, nainen tarvitsee aviomiehen allekirjoituksen abortin saadakseen ja niin edelleen.

Tutkimuksessa haastateltiin kahtasataa elämänsä jossain vaiheessa abortin teettänyttä naista. Joillakin oli takanaan jopa kuusi keskeytystä, mutta yksikään ei ollut kertonut niistä perheelleen tai ystävilleen. Vaikenemisen syynä oli sosiaalisen leiman pelko.

Masumin projektikoordinaattori Hemlata Pisal kertoo, että julkisen terveydenhuollon aborttipalveluissa oli runsaasti parantamisen varaa. Aborttipillereitä oli saatavilla harvoin ja mielivaltaisilla annostuksilla. Monissa terveyskeskuksissa kautta Intian oli vielä käytössä vanhanaikainen kaavintamenetelmä eikä toimenpiteissä noudatettu vakiokäytäntöjä.

Pahinta oli henkilökunnan leimaava ja vihamielinen asenne.

– Haastattelemamme naiset kertoivat, että kun he pyysivät julkisesta terveydenhuollosta aborttia, heiltä usein joko evättiin se tai heitä kohdeltiin äärimmäisen nöyryyttävästi, Pisal sanoo.

Tamashan naiset eivät ole ainoita, joita vaaditaan abortin jälkeen siivoamaan toimenpidehuone.

Lakiuudistus koronasulun alla

Maaliskuun 17. päivänä, viikkoa ennen koronasulkua, Intian parlamentti uudisti aborttilakia. Terveysministeri Harsh Vardhan kutsui uutta lakia erittäin edistykselliseksi. Terveysasiantuntijat ovat samaa mieltä.

Esimerkiksi abortin takaraja nousi 20 raskausviikosta 24:ään, joskin vain raiskattujen, insestin uhrien, vammaisten tai alaikäisten kaltaisille naisten erityisryhmille. Myös 24 raskausviikon aikana havaittu sikiön epänormaalius oikeuttaa aborttiin.

– Abortti on perusterveydenhoitoa. Turvallinen ja laillinen raskaudenkeskeytys pelastaa naisia päivittäin. Valitettavasti abortin leimaavuutta on käytetty, jotta ihmiset eivät puhuisi asiasta ja jotta miehet säilyttäisivät vallan naisen ruumiiseen, naisten oikeuksia puolustavan Women Deliver -kansalaisjärjestön johtaja Katja Iversen huomauttaa.

Hänen mukaansa vaikeneminen johtaa poliittisiin taka-askeliin ja vaarallisiin harhakäsityksiin.

Köyhät kärsivät tästäkin eniten, ja nyt lisätaakaksi on vielä tullut koronapandemia. Intian sairaalat ja klinikat ovat sulkeneet koronavirukseen liittymättömät ilmaiset palvelunsa.

Arti Zodpen kotiseutu Sangli on koronakeskuksia. Hän ja kaltaisensa joutumaan kamppailemaan selvitäkseen tilanteessa, jossa he eivät voi työskennellä ja ansaita elantoaan. Valtiolta ei ole odotettavissa apua, ja nyt ei edes pääse lääkäriin.

Englanninkielinen versio