Kansan Arkisto

Jouko Aaltonen dokumentoi taas yhden sukupolvikokemuksen.

Maolaiset jäivät pitkälti alaviitteeksi Suomen laitavasemmiston kirjavassa joukossa. Alku oli kuitenkin ”lupaava”: vuonna 1968 suojelupoliisi teki arvion, että maolaisia täytyy pitää erityisen tarkasti silmällä, koska on vaara, että siitä tulee myös Suomen johtava radikaalin vasemmiston liike.

– 1968 ovet olivat auki moneen suuntaan ja maolaiset olivat aikaisin liikkeellä, kertoo dokumentaristi Jouko Aaltonen.

Mistä maolaisuus Suomessa syntyi, mikä esti sen suuruuden, mitä jäsenet ajattelevat nyt? Sen kertoo Aaltosen dokumentti Pieni punainen, jonka elokuvateatterikierros peruuntui koronan takia. TV1:ssä elokuva nähdään perjantaina 7.5. Areenaan se tulee jo 4.5.

”1968 ovet olivat auki moneen suuntaan ja maolaiset olivat aikaisin liikkeellä.”

Aaltonen on aiemmin dokumentoinut vasemmistolaista laululiikettä elokuvissa Kenen joukoissa seisot (2006) ja Lauluja Utopiasta (2017). Ensin mainittua tehdessä hän törmäsi entisiin maolaisiin, joilla myös oli yhden levynkin tehnyt ohjelmaryhmä. Aihe jäi itämään.

Dokumentissa maolaisuuden alkuvaiheista kertoo muun muassa entinen vasemmistoliiton kansanedustaja Jaakko Laakso, joka katosi julkisuudesta, kun jätti eduskunnan vuonna 2011.

ILMOITUS

1960-luvulla nuorisoa radikalisoi Vietnamin sodan lisäksi huvikielto rukouspäivien aattoina. Vuodessa oli neljä rukoussunnuntaita, joita edeltävänä lauantaina oli tanssikielto. Kokonaan huvikiellot poistettiin vasta vuonna 1984.

Neuvostoliittoa ja
Kekkosta vastaan

Maolaisia oli Suomessa enimmillään ehkä 300. Monissa muissa länsimaissa maolaisuus oli radikaalivasemmiston pääsuunta.

– Liike ei ollut iso, mutta sen ideologinen merkitys ei ollut ihan mitätön, Aaltonen sanoo.

Hänen mielestään maolaiset olivat monessa asiassa oikeassa. He olivat kriittisiä Neuvostoliittoa kohtaan, vastustivat Tšekkoslovakian miehitystä ja puhuivat ensimmäisten joukossa suomettumisesta. He vastustivat myös Kekkosen ylivaltaa ja hänen uudelleenvalintaansa poikkeuslailla.

1960-luvun lopulla vaarallisena pidettyä liikettä ei silti juuri edes muisteta enää. Näkyvimmäksi radikaaliksi nuorisoliikkeeksi nousivat taistolaiset. Entiset maolaiset sanovat Aaltosen dokumentissa, että heidät vaiennettiin ja marginalisoitiin. Tilaisuuksissa ei annettu puheenvuoroja.

Mitä tapahtui?

Aaltosen mukaan yksi syy oli maolaisten oma taktinen virhe.

– He lähtivät ideologisesti liikkeelle kaaderiajattelusta. Pitää olla pieni ideologisesti tietoinen iskujoukko, joka vie vallankumousta eteenpäin. Muulla vasemmistolla ovet olivat paljon enemmän levällään ja he lähtivät liikkeelle massapuolueen ajatuksesta.

– Sen lisäksi Suomen geopoliittinen asema oli tietysti erilainen kuin Ruotsissa tai Norjassa. Ei ollut kauhean realistinen ajatus, että maolaisuus olisi menestynyt täällä pitkälle.

Houman Taleghani

Kolmantena Aaltonen mainitsee, että ei ollut perustaa, jolle poliittista vaikuttamista olisi rakennettu. Kommunisteilla sekä enemmistöllä että vähemmistöllä oli järjestörakenne, jolla vyörytettiin eri järjestöjä. Maolaiset eivät hänen mukaansa ehkä edes ymmärtäneet tämän merkitystä.

Matti Puolakka
johti joukkoja

Pienen punaisen alussa vanhat maolaiset puhuvat koko ajan Matti Puolakasta. Jouko Aaltonen ehti haastatella Puolakan dokumenttiinsa vähän ennen tämän kuolemaa vuonna 2018.

Puolakka kertoo olleensa tietoinen kommunisti jo 12-vuotiaana. Hänen mielensä mukaan mentiin, kun marxilais-leniniläisiä opintokerhoja pitänyt joukko siirtyi ”pämppälinjalle” ja perusti sitten omavaraisuuteen pyrkineen kommuunin Laukaalle. Omavaraisuus epäonnistui, kun joukolta ei onnistunut edes perunanviljely.

Puolakka sanoutui myöhemmin irti marxilaisuudesta. Hänen elämäntyökseen on määritelty filosofiseen universaalihistoriaan perustuvan ihmisen määritelmän luominen.

Dokumentti päättyy Puolakan hautajaisiin.

Aaltonen kertoo, että monet dokumenttiin haastatellut hyväksyvät menneisyytensä, mutta ovat hyvin kriittisiä Maoa ja Kiinaa kohtaan.

Jouko Aaltonen sanoo olevansa kiinnostunut sukupolvi-ilmiöistä. Niitä olivat myös vasemmistolainen laululiike ja punk, josta Aaltonen ohjasi elokuvan vuonna 2008.

– Minusta on kiinnostavaa, kun ihmiset tekevät yhdessä jotain, jota voi kuvata liikkeeksi tai liikehdinnäksi.

Pieni punainen. Yle TV1 to 7.5. klo 19, uusinta su 10.5. klo 12.10. Yle Areenassa jo 4.5. alkaen.


Hyvä lukija!

Kiitos, että luit jutun. Tämä juttu on kirjoitettu kotiin tilattavaan lehteemme.

Jokainen tilaus vahvistaa toimituksemme resursseja kirjoittaa luotettavia uutisia ja juttuja verkkoon.

Tilaa nyt Kansan Uutiset. Edistät moniäänistä journalismia!

Tarjoushintaan kotiin kannettuna 30 €/3 kk + sähköinen digilehti 3 kuukaudeksi 4,90 €.