Neuvosto-Venäjää kirjavoittivat 1920-luvulla monet uudistukset ja sosiaaliset kokeilut. Vanhan maailman mukana lensi historian roskatunkiolle myös porvarillinen avioliitto. Perinteisiä perhemuotoja pidettiin esteenä uuden yhteiskunnan rakentamiselle.
Seksuaalinen vapaus julistettiin proletariaatin voitoksi ja tasa-arvo löi alas porvarillisen alistavan moraalin. H.G. Wells ihmettelikin käytyään Moskovassa: ”Miten yksinkertainen olikaan seksin asia voittaneen sosialismin maassa, liiankin yksinkertainen.”
Vallankumous suosi vesilasiteoriaa: seksuaalinen tarve tulee tyydyttää ilman ehdollisuuksia. Seksiannos piti nauttia yhtä kursailematta kuin lasi vettä. Alexandra Kollontai (1872–1952) selitti, että sukupuoliaktia ei tule pitää syntinä ja häpeänä, vaan luonnollisena ja lainmukaisena. Se on kuin minkä tahansa muun terveen elimistön tarpeen kuten nälän tai janon tyydyttäminen.
Feministi Kollontai, jonka äiti oli suomalainen Aleksandra Masalin, vaati naisten emansipaatiota ja seksuaalista vapautta, mutta myös vapautumista keittiöorjuudesta. Tehtaitten yhteyteen perustettiin lastentarhoja, pesuloita ja ruokaloita, jotka hoitivat työläisperheitten arjen ympäri vuorokauden.
Vuonna 1923 Kollontai julkaisi artikkelin Tietä siivekkäälle Erokselle! Siinä julistettiin, että voittaneen proletaarisen vallankumouksen maassa rakkaus ei voi rajoittua avio- tai yksinkertaisesti rakastavaan pariin.
Luokkatietoiset komsomolit vaativat kaupunkeihin erityisiä vessankoppien tapaisia rakastelukabinetteja, joihin voisi poiketa haluaan tyydyttämään lintsaamatta yhteiskunnallisesta aktivismista.
Ammattivallankumouksellisen tuli pitää sielunsa ja ruumiinsa myös sukupuolihormonin osalta teräkunnossa luokkataistelua varten.
Komsomolilainen pöksylähetys
Kollektiivisuuden aatteisiin kuului myös monipäinen isyys: onnellista äitiä saattoi tulla hakemaan synnytyssairaalasta useampi mies. Kun kysyttiin, kuka on isä, he kajauttivat kuorossa: ”me!” Yli puolet lapsista syntyi 1923 avioliiton ulkopuolella. Avioliiton rekisteröiminen ja purkaminen kesti muutaman minuutin, sitten ero avoliiton ja avioliiton välillä poistettiin.
Pöksylähetystä suosittiin Komsomolin ensimmäisessä sääntöluonnoksessa, jonka mukaan komsomol-tytön tulee olla myöntyväinen komsomol-pojalle tai hän on pikkuporvari.
Kohua herätti vihkosessa Vallankumous ja nuoriso 1924 julkaistu artikkeli Vallankumouksellisen proletariaatin kaksitoista sukupuolista käskyä. Sen mukaan vuodetoveri piti valita luokkakantaisen proletaarisen tarkoituksenmukaisuuden perusteella. Luokka voi vallankumouksellisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä ottaa kantaa jäsentensä sukupuolielämään ja sukupuolisuus on alisteinen luokkakantaiselle. Ideologit muistuttivat, että sukupuolinen viehättyminen luokkakannalta vihamieliseen kohteeseen on samanlainen perversio kuin hurmaantuminen krokotiiliin.
Nudismia Kremlin liepeillä
Perustettiin yhdistys Alas häpeä! koska myös häpeä on jäänne kirotusta menneisyydestä. Kremliä vastapäätä Moskova-joen vastarannalla yhdistys piti suosittua nudistirantaa. Se järjesti satojen alastomien ihmisten mielenosoituksia. Darwinismin nimissä muistutettiin, että ihminen on kehittynyt apinasta eikä apinakaan pidä vaatteita.
Moskovassa kulkuetta johti tunnettu Kominternin johtaja ja spartakisti Karl Radek (1885–1939). Yleisö kyllä naureskeli, erityisesti neitosia, jotka nauhan ”Alas häpeä!” lisäksi pitivät koketteja hattuja ja käsilaukkuja. Babuškat tekivät ristinmerkkejä ja syljeksivät tyttöjen päälle.
Bolševikeilla oli siis 1920-luvullakin parhaat bailut, mutta teollistamisen ja kollektivisoinnin myötä puolue teki jyrkän käännöksen ja kiristi sosiaalisen elämän normeja myös intiimialueella.
Pikkuporvarilliset haihattelijat likvidoitiin ja polyamoria julistettiin porvarilliseksi dekadenssiksi. Sen tilalle tuli stalinilainen viktoriaanisuus. Neuvostoperhe oli nuhteeton, abortti kiellettiin. Komsomol valvoi nuorisoa, joka sai luvan seksiin vain avioliittopalatsin kautta. Puoluejärjestö vainosi avioliiton ulkopuolisia suhteita, puolueen jäsenet joutuivat julkisissa kokouksissa tilille luvattomista suhteista.
Mutta mitä tapahtui kirkasotsaisen puritaanisuuden neuvostokulissien takana – parempi olla kysymättä.