Kolme neljästä (76%) SAK:n kyselyyn vastanneesta suomalaisesta pitää oikeana sitä, että samoja työsuhteen vähimmäisehtoja noudatetaan sekä järjestäytyneissä että järjestäytymättömissä yrityksissä.
Yrittäjistäkin periaatetta kannattaa 70 prosenttia kyselyyn vastanneista.
SAK:n TNS Kantarilla teettämään kyselyyn vastasi 1 053 henkilöä, 13.–18.3. välisenä aikana.
Myös työehtosopimusten yleissitovuus saa kansalaisilta vahvan tuen. Kyselyyn vastanneista 66 prosenttia on sitä mieltä, että työehtojen pitäisi määräytyä vähimmäistyöehdot turvaavan työehtosopimuksen ja yleissitovuuden perusteella. Työehtosopimusten yleissitovuudella tarkoitetaan sitä, että myös työnantajaliittoon kuulumattomat yritykset ovat velvollisia noudattamaan alan minimityöehtoja.
Työehtosopimusten yleissitovuus saa hieman enemmän kannatusta maaseudun kunnissa (72%) sekä taajaan asutuissa ja kaupunkimaisissa kunnissa (67%) kuin pääkaupunkiseudulla (60%).
– Tämä voi kertoa siitä, että maaseudulla työpaikkoja on vähemmän ja työehtojen minimitaso siellä todennäköisemmin laskisi, jos työehtosopimusten yleissitovuutta purettaisiin, arvioi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
Elorannan mukaan työehtosopimuksista ja yleissitovuudesta hyötyvät niin yritykset kuin työntekijät. Ne takaavat oikeudenmukaisen kilpailuasetelman saman alan yritysten kesken, mahdollisuuden huomioida alakohtaiset olosuhteet ja varmistaa kohtuulliset työehdot ja elämiseen riittävän palkan työntekijöille.
Paikallinen sopiminen myönteistä
Paikallinen sopiminen nähdään SAK:n teettämässä kyselyssä osittain myönteisenä asiana, kunhan sitä ei käytetä keinona alittaa vähimmäistyöehtoja.
Vastaajista 78 prosenttia yhtyy väittämään, että työehtosopimuksen määräämää vähimmäistasoa ei saa alittaa, jos paikallista sopimista lisätään.
Kyselyn mukaan paikallisen sopimisen esteeksi koetaan se, että neuvotteluasetelma henkilöstön ja työnantajan kesken ei ole tasavertainen.
– SAK on jo pitkään esittänyt, että paikallisen sopimisen edistämiseksi henkilöstöä edustavien luottamusmiesten asemaa on parannettava ja tiedonsaantimahdollisuuksia sekä koulutusta lisättävä, kertoo Eloranta.
Hän tähdentää, että yhteistoimintamenettelyä on kehitettävä tasavertaisemmaksi, jos paikallista sopimista halutaan lisätä.