Katrine Engberg kierrättää kliseitä ilman omaa ääntä.

Tanskalaisen Katrine Engbergin dekkariavaus Krokotiilinvartija oli niin mitäänsanomaton, että en osannut sanoa siitä oikein mitään. Jossain mielenhäiriössä hankin myös tänä keväänä ilmestyneen Lasisiivet. Ei olisi kannattanut. Jos Engberg on jossain asiassa mestari, tai ”kiistaton tähti” niin kuin kannessa väitetään, niin dekkarikliseiden kierrättäjänä vailla pienintäkään persoonallista kosketusta.

Lasisiipien ensimmäinen murha on kaikkien kliseiden huippu. Alaston murhattu nainen. Tällä kertaa hänet löydetään Kööpenhaminan keskustassa olevasta suihkulähteestä. Lisää kliseitä: murha on tehty erikoisella välineellä, siinä on ritualistisia piirteitä ja tekotavassa sanoma sille, joka osaa oikein katsoa.

Samanlaisia murhia tulee lisää. Liikkellä on sarjamurhaaja, jota Engbergin päähenkilöistä rikostutkija Jeppe Kørner joutuu selvittämään ilman vakituista pariaan Anette Werneriä. Tämä on tullut nelikymppisenä äidiksi ja turhautuu nyt äitiyslomalla. Mehevä murhatutkinta kiinnostaisi enemmän kuin vastasyntynyt vauva.

Anette Werner on yksi pohjoismaisen dekkarin vastenmielisimpiä henkilöhahmoja. Vauva on hänelle taakka, mies Svend joku jolle voi sumeilematta valehdella, kun Anette alkaa käyttää vähäisiä vapaahetkiä murhien tutkintaan omin päin. Tarvitseeko sanoakaan, että hän pääsee pidemmälle kuin murhia kellon ympäri tutkivat Jeppe, tämän uusi pari Falck ja koko murharyhmä.

Lasisiivet on kuka sen teki -dekkari. Epäilyttäviä henkilöhahmoja ja sivujuonia riittää. Menköön nyt juonipaljastuksena, että lopussa kaikki päähenkilöt pelastuvat viime hetkellä toivottomasta tilanteesta ennen kuin murhaaja on raudoissa.

Kirja sijoittuu psykiatrisen sairaanhoidon ja etenkin nuorisopsykiatrian. Se on olevinaan kriittinen yksityiseen puoleen. Potilaat ovat vain keino tehdä rahaa, siinä sanotaan. Onko tämä nyt sitä yhteiskuntakriittistä dekkaria, jota olen niin usein kehunut? Vai pintaliitoa, jonka varjolla oikeutetaan raakuudet? Kallistun jälkimmäiselle kannalle.

Katrine Engberg: Lasisiivet. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. 381 sivua, Otava.