Hieman yli puolet maailman naisista voi tehdä itsenäisesti päätöksiä, jotka koskevat heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttään, YK:n väestörahasto Unfpan tuore raportti.
Omaa ruumistaan koskevia päätöksiä vapaasti tekevien naisten osuus todennäköisesti laskee, kun maailma yrittää padota koronaviruksen leviämistä.
– Kun covid-19 on levinnyt, seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden saavutettavuus on merkittävästi kärsinyt. Ne ovat aina vaarassa pudota prioriteettilistan alimmaisiksi, sillä päättäjät eivät kärsi niiden puutteesta, koska he ovat enimmäkseen miespuolisia, valkoisia, heteroseksuaalisia, iäkkäämpiä ja varakkaita, Kansainvälisen naisten terveyskoalition (IWHC) puheenjohtaja Françoise Girard sanoo.
Lisääntymisterveyspalveluiden ovat aina vaarassa pudota prioriteettilistan alimmaisiksi.
Unfpan raportin tiedot ovat peräisin pääosin Saharan eteläpuolisen Afrikan maista. Raportissa todetaan, että naisten itsemääräämisoikeudessa on vielä puutteita sielläkin, missä yksilön päätäntävalta on joissakin asioissa suuri.
Järjestöllä on kolme mittatikkua, joilla arvioidaan naisten itsemääräämisoikeuden astetta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvissä asioissa: osallistuvatko naiset terveydenhoitopäätöksiin, voiko nainen päättää ehkäisystä ja voiko nainen kieltäytyä seksistä.
Parannuksia tarvitaan, mutta nykytilanteessa naisten itsemääräämisoikeuden edistäminen on erityisen vaikeaa.
Torjuntatoimien sukupuolivinoutuma
Unfpan ihmisoikeusneuvonantaja Emilie Filmer-Wilson sanoo, että lukemattomat tekijät säätelevät naisen mahdollisuuksia saada lisääntymisterveyspalveluita. Esteitä voi olla niin yksilön, instituutioiden kuin yhteisönkin tasolla.
Yksi tärkeimmistä yksilöllisistä tekijöistä on naisen koulutustaso, samoin kuin naisen kumppanin koulutustaso. Institutionaalisella tasolla vastaan tulevat sellaiset käytännön asiat kuin tarjottavien palveluiden hinta, saavutettavuus ja laatu. Hyvä laatu, helppo saavutettavuus ja kohtuullinen hinta eivät välttämättä ole yleinen yhdistelmä.
– Nykytilanteessa saavutettavuudessa on kyse muustakin kuin maantieteellisestä etäisyydestä. Pelkkä terveysasemalle meneminen on terveysriski, ja kun terveydenhoitojärjestelmän palvelutaso heikkenee, naisten tilanne huonontuu entisestään, Filmer-Wilson toteaa.
Koronapandemian torjuntatoimien sukupuolivinoutuma voi näkyä esimerkiksi siinä, että naisilta evätään kumppanin tai doulan läsnäolo synnytyksessä.
– Siitä huomaa, miten vähän päättäjät arvostavat ja ymmärtävät naisten terveyttä ja tarpeita, Girard huomauttaa.
Pandemia kärjistää epätasa-arvoa
Joihinkin yhteisöihin vaikutukset iskevät kohtuuttoman rajusti.
– Jo valmiiksi marginalisoidut yhteisöt kärsivät eniten. Köyhät naiset, mustat naiset, alkuperäiskansojen naiset, maalaisnaiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, keskenkasvuiset tytöt ja vammaiset joutuivat jo ennen pandemiaa kamppailemaan päästäkseen terveyspalveluiden ja sosiaaliturvajärjestelmien ääreen, Girard sanoo.
– Pandemia on vielä kärjistänyt entisestään tätä jo olemassa ollutta epätasa-arvoa. Yhdysvalloissa covid-19 vaikuttaa erityisen raskaasti afrikkalais-amerikkalaisiin yhteisöihin, Girard lisää.
Jotta vaikutuksia voitaisiin mitata, pitäisi olla kunnollista tietoa. Sosiaalisen eristäytymisen aikana myös tutkijoiden mahdollisuudet kerätä informaatiota ja luoda tietoa pandemian vaikutuksista ovat rajoittuneet.
Tiedon puute hieroo vielä lisää suolaa haavoittuvien ihmisryhmien haavoihin.