Noin 400 000 palkansaajaa on yt-neuvottelujen piirissä. Alle 20 henkeä työllistävät yritykset eivät ole luvussa. Kaksi kolmasosaa työnantajista on ilmoittanut lomauttavansa työntekijöitään koronan vuoksi. Yksityisyrittäjät eivät ilmoita, heiltä on työt loppu. Tuleva kesä ja syksy näyttävät yhteiskunnallisen kriisin syvyyden.
Varallisuuserojen epätasa-arvo oli tiedossa jo ennen kansainvälistä pandemiaa. Ympäristön pilaantuminen näkyy kaikkialla. Palkkaa maksetaan vain murto-osasta merkityksellistä työtä. Jatkuvasti kasvavaan kulutukseen perustuva talousmalli ei ollutkaan utopia. Se on osoittautunut dystopiaksi, joka ei ratkaise mitään vaan pahentaa tilannetta entisestään.
Olen syntynyt vuonna 1970. Kasvoin kuulemaan, että demokratia kulkee käsi kädessä markkinatalouden kanssa. Vapaa maailma tarkoitti länsimaista kulutusmallia. Kaikki muu oli lapsellista illuusiota.
Velka on todellisuudessa luottamusta, ei rahaa.
Koronaviruspandemia on ajanut maailmantalouden myötä myös Suomen syvään lamaan. Hallitus on ilmoittanut miljardiavustuksista talouden elvyttämiseksi, mutta mistä se raha tulee ja kenelle se annetaan? Mitä se raha on? Onko joku löytänyt kätketyn merirosvoaarteen? Tuskin.
Suomen valtio ottaa velkaa ja kanavoi sen pankeille. Samoille pankeille, jotka on aiemmista lamoista pelastettu pumppaamalla niihin samoja nollia ja ykkösiä. Jopa niin onnistuneesti, että ne ovat elpyneet pesemään rikollisesti hankittua rahaa laillisille markkinoille. Yrityksille ja ihmisille annetaan pankeista korollista lainaa.
Pahimmassa tapauksessa palkkatyöläinen menettää nyt työnsä ja aikanaan taas kiristetyin työehdoin maksaa noita bittejä korkojen kanssa hamaan tulevaisuuteen. Sellaiseenko, jossa tulevat kokoomuslaiset valtiovarainministerit nurisevat liian kalliista julkisesta sektorista ja pääministeri kiukuttelee kiky-leikkausten arvostelijoille.
Kriisiä hoitava hallitus on jaksanut ihailtavan hyvin, koska on siinä on pääosin nuoria, päteviä naisia. Se on myös ilmoittanut, että on olemassa suunnitelma poikkeustilasta toipumiseen eli exit.
En aio valehdella omille lapsilleni, jotka nyt ovat alaikäisiä, että kulutuksen kasvattaminen on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Sillä he joutuvat aikanaan maksajiksi nyt otettavalle velalle. En aio väittää heille, että kansanvalta vaatii muiden polkemista ja ympäristön turmelemista.
Me aikuiset olemme eläneet velaksi lastemme kustannuksella. Velka on todellisuudessa luottamusta, ei rahaa. Emme voi palata pandemiaa edeltäneeseen aikaan. Meillä täytyy olla exit! Onko vihdoinkin tullut aika kehittää markkinataloutta demokraattisemmaksi?
Janne Utriainen
Turvejärvi, Inari