Teatteriohjaaja Leena Koivula on organisoinut kolmekymmentä vuotta Karvian kunnassa kulttuuritoimintaa.
– Pienille paikkakunnille elintärkeä talkootyöhön perustuva yhdistystoiminta on nyt vaarassa menettää toimintansa edellytykset, hän kertoo
Reilun 2 000 asukkaan Karvia tunnetaan aktiivisena kulttuurikuntana. Paikkakunnalla on useita aktiivisia yhdistyksiä, joiden toiminta perustuu pitkälti vapaaehtoisten talkootyöhön.
”Nyt jos koskaan tarvitsisimme suoraa taloudellista tukea valtion taholta.”
– Tällä on valtava merkitys kuntalaisille, paikallisille yrityksille sekä koko kunnan elinvoimaisuudelle. Esimerkiksi kesäteatteriesityksistä saamamme lipputulot kanavoidaan lapsille, nuorille ja ikäihmisille suunnattuun toimintaan. Kun esityksiä nyt tuskin pystytään suunnitellusti järjestämään, on tämä toiminta vaarassa tuhoutua, kertoo Koivula.
Ensin karsitaan
lapsista ja nuorista
Kun yhdistyksiltä loppuvat rahat, on niiden ensin karsittava niin sanotusta tuottamattomasta osasta, lapsista ja nuorista.
– Monien vuosien työ on aloitettava uudestaan ja kestää ainakin viisi vuotta ennen kuin pääsemme tilanteeseen ennen koronaa. Nyt jos koskaan tarvitsisimme suoraa taloudellista tukea valtion taholta, toteaa Koivula.
Koivulan arvion mukaan noin 10 prosenttia Karvian kuntalaisista on aktiivisesti mukana yhdistysten kulttuuritoiminnassa. Esimerkiksi yhden teatteriesityksen tekemiseen käytetään valtava määrä talkootyöläisten aikaa: yhteensä noin 5 000 työtuntia.
– Karvia tunnetaan nimenomaan kulttuurikuntana. Jos kulttuuritoimijoilta katkeaa siivet, voidaan kysyä mitä kuntaan jää? Koronan aiheuttamat kerrannaisvaikutukset yhdistyksillemme ja sitä kautta koko kunnalle ovat sellaiset, että niitä on mahdotonta ahtaa lukuihin, sanoo Koivula.
Vaikuttaa
sote-menoihinkin
Karvian kunnanhallituksen puheenjohtaja Voitto Raita-aho allekirjoittaa ongelman.
– Ensi kesälle on suunniteltu joka viikolle jotain ohjelmaa. Nyt kun nämä todennäköisesti peruuntuvat, ovat vaikutukset valtavat koko kunnalle.
– Kokonaisuus rakoilee todella pahasti ilman aktiivista yhdistystoimintaa, sillä 90 prosenttia kaikesta kunnassa järjestettävästä kulttuuritoiminnasta tapahtuu heidän toimestaan. Väitän, että myös kunnan sosiaali- ja terveysmenot olisivat suuremmat ilman yhdistystoimintaa. Esimerkiksi teatteritoiminta on ollut henkireikä monelle ihmiselle, jolla ei mene elämässä hyvin, Raita-aho kertoo.
Kolmannella sektorilla
edessä valtavat ongelmat
Koronan aiheuttamat ongelmat kulttuuriyhdistyksille ovat valtakunnallisesti hälyttäviä, sanoo myös jyväskyläläinen läänintaiteilija ja kulttuurivaikuttaja Vesa Plath.
– Julkisen puolen isot taidelaitokset tulevat todennäköisesti pärjäämään. Niillä budjetti joustaa ja kaikki pysyy jotenkin kasassa. Kolmannen sektorin toimijat kohtaavat taas täysin järjettömiä ongelmia.
Tilanne on haastava valtion näkökulmasta. Suurin osa pienistä kulttuuriyhdistyksistä ei ole kuulunut valtion tuen piirin, joten valtiolla ei myöskään ole riittävää tietoa näiden yhdistysten kohtaamista ongelmista.
“Pienten yhdistysten on käännettävä katse ensin kunnan suuntaan ja tehtävä valtiolle kartoitus siitä, mitä kulttuuriyhdistysten mahdollinen lamaantuminen tarkoittaa paikallisesti, sanoo Plath.
Helmikuussa 2019 tuli voimaan uusi kulttuuritoimintalaki, joka velvoittaa kunnat huolehtimaan siitä, että paikalliset kulttuuriyhdistykset kykenevät toimimaan. Tämä on pienille kunnille suuri taakka, mutta kuitenkin niiden lakisääteinen tehtävä.
Edessä kulttuuritoiminnan
jälleenrakentaminen
– Kuntien kannattaisi nyt miettiä yhteistyömahdollisuuksia ja ongelmia kohdatessaan olla yhteydessä kuntaliittoon, joka isompana toimijana pystyisi toimimaan tilanteen edistämiseksi, sanoo Plath.
Tilanne koskettaa Plathin mukaan koko Eurooppaa.
– Myös EU:n puolelta olisi syytä pohtia miten kulttuuritoiminnan jälleenrakentaminen mahdollistuu tulevaisuudessa.
Kolmas sektori tulee pandemian jälkeen olemaan keskeisessä roolissa siinä, että etenkin pienten paikkakuntien henkinen vireys tulee säilymään. Kulttuuriyhdistysten toiminnan taloudellinen turvaaminen olisi Koivulan mukaan yhteiskunnalta suhteellisen pieni sijoitus suhteessa siihen, missä määrin nämä yhdistykset osallistuvat yhteiskunnan ylläpitämiseen.
– Nyt tarvitaan ripeitä toimia sen eteen, että nämä yhdistykset ovat täydessä toimintakunnossa epidemian jälkeen, toteaa Leena Koivula.