Vieremän Vuorisilta lähtöisin olevalta tamperelaistuneelta toimittaja-kirjailija Juha Drufvalta ilmestyi maaliskuussa uusi kirja Jokamies joutilasluokan vahakabinetissa (Atrain & Nord 2020).
Siinä hän käsittelee amerikkalais-norjalaisen taloustieteilijä ja kulutussosiologi Thorstein Veblenin (1857–1929) vuonna 1899 ilmestynyttä teosta Joutilas luokka (suom. 2002).
– Pohjois-Amerikan sisällissodan aikaisella keinottelulla, Kalifornian kultalöydöillä tai rautatieyhtiöiden osakekeinottelulla äkkirikastuneita miljonäärejä Veblen kutsui joutilasluokaksi. Näiden rikkaiden keskuudessa aikaa kulutettiin tuottamattomasti, koska tuottavaa työtä pidettiin sosiaalisen statuksen näkökulmasta arvottomana. Veblen vertasi heidän puuhasteluaan ja kerskakulutustaan posliinimunia hautovaan kanaan, Drufva kertoo.
Julkisuuden yleisönä jokainen meistä muuttuu jokamieheksi.
Drufvan mukaan äkkirikastuneiden amerikkalaisten elämäntyyliä ryhtyivät ensimmäisenä markkinoimaan vuonna 1892 ilmestymisen aloittaneet Cosmpolitan sekä Vogue, jonka ensimmäisessä numerossa kerrottiin, kuka oli ollut mukana juhlissa Jacob Astorin Nourmahal -huvipurrella, mitä muotia yläluokan tyttöjen sisäoppilaitoksissa suosittiin, kuka järjesti Newportin ja Southamptonin parhaat juhlat.
– Voguen mukaan kaviaarin kanssa tuli tarjoilla perunoita ja smetanaa. Tuolloin aika harvalla amerikkalaisella oli varaa syödä kaviaaria smetanan kanssa, Drufva sanoo.
Drufvan mukaan juuri Veblen nosti esiin, miten näiden äkkirikastuneiden elämäntapa poikkesi täysin perinteisestä amerikkalaisesta työteliäästä ja vaatimattomasta farmarielämäntavasta, jollaiseen Veblen oli itsekin kasvanut Wisconsinissa norjalaissiirtolaisten pienviljelijävanhempien lapsena.
– Tarkkavainuisena ennalta näkijänä Veblen arveli, ettei kyseinen kehityssuunta ollut toivottavaa yhteiskuntaa koossa pitävän työtaitovaiston näkökulmasta. Näitä äveriäitä keinottelijoita Veblen kutsui talouden sabotööreiksi.
Jokamies, das Man
Saksalainen filosofi Martin Heidegger (1889–1976) puolestaan loi käsitteen ”jokamies” (das Man) vuonna 1927 ilmestyneessä teoksessaan Oleminen ja aika. Julkisuuden läpitunkema jokamies (das Man) on Drufvan mukaan aikamme todellinen demokraatti sekä huomaamaton ja määrittelemätön arjen diktaattori.
– Samaan aikaan kaikkialla eikä missään oleva jokamies on sekä mies että nainen. Julkisuuden yleisönä jokainen meistä muuttuu jokamieheksi. Julkisuuden Kuka Tahansa määrittelee, miten minä näen, ajattelen ja kuulen.
– Jokamiehenä elän kuohuvassa, jatkuvasti poissa tolaltaan olevassa julkisuuden tämänpäiväisyyden maailmassa, jossa jokainen on toinen eikä kukaan ole oma itsensä, Drufva kuvaa kansanmiehen syrjäyttänyttä jokamiestä.
Uudessa teoksessaan Drufva käsittelee myös aiheita ”Filosofit journalismin kimpussa” sekä ”Eksistentialismi suomalaisessa kirjallisuuskritiikissä”
– Filosofien näkemykset journalismista ja joukkotiedotuksesta ovat hajallaan siellä täällä. Tässä teoksessa niitä kootaan samojen kansien väliin. Samoin kysytään, mitä yksilön omia valintoja korostavalla eksistentialismilla on annettavana suomalaiselle kirjallisuuskritiikille, Drufva täsmentää.