Hallituksen sisällä ainakin vasemmistoliiton ja keskustan välillä näyttää vallitsevan vähintään painotusero siitä, miten taloutta hoidetaan koronakriisin jälkeen. Tämä näkyi eduskunnassa tiistaina, kun ennätyssuuren lisäbudjetin käsittely alkoi.
Hallitus päätti viime viikolla 4,1 miljardin euron suuruisesta lisätalousarviosta. Seuraava on tulossa jo toukokuussa. Siitä on puhuttu elvytyslisäbudjettina, mutta valtiovarainministeri Katri Kulmuni muistutti, että toukokuussa hallituksen on tarkasteltava myös julkisen talouden kestävyyttä.
– Hallitus on sitoutunut siihen, että kriisin aiheuttamaa taakkaa jaetaan sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisella ja ekologisesti kestävällä tavalla, ja myös oikeudenmukaisesti sukupolvien välillä.
Kulmuni sanoi kantavansa huolta tuleville sukupolville jäävästä laskusta.
– Nykyiset lapset joutuvat joka tapauksessa vastaamaan ikärakenteen vanhenemisen kustannuksista. Niinpä velvollisuuteni valtiovarainministerinä on varmistaa, että Suomi on valtiona luottokelpoinen ja että maineemme hyvässä taloudenpidossa on tunnettu.
– Pitkällä aikavälillä vaikuttavia päätöksiä ei voi loputtomasti lykätä, tulevien sukupolvien taakkaa vähentäviä toimia on laitettava alulle jo tänä vuonna, Kulmuni sanoi.
Leikkauksilla olisi 1990-luvun jäljet
Vasemmistoliiton edustajat varoittivat lähetekeskustelussa 1990-luvun virheiden toistamisesta. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sanoi 1990-luvun laman pitkän varjon näkyvän edelleen.
– Moni menetti työnsä. Saatiin mielenterveysongelmia, syrjäytymistä ja kesken jääneitä kouluja. 1990-luvun virheitä ei saa toistaa. Jos nyt lähdettäisiin leikkauslinjalle, sillä olisi ne samat jäljet.
Arhinmäen mukaan kriisiä ei saa laittaa tavallisten ihmisten maksettavaksi, kun samalla pelastetaan isoja yrityksiä.
– Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on nyt huomioitava kaikissa toimissa.
Pia Lohikoski kehui lisäbudjetin panostuksia ihmisten hyvinvointiin ja toimeentuloon.
– Vasemmistoliiton linja on, että tämän kriisin kustannuksia ei saa kaataa tavallisten ihmisten maksettavaksi samaan aikaan, kun esimerkiksi pankit ja suuremmat yritykset jatkavat kuten ennenkin.
Lohikosken mukaan julkinen sektori ei saa olla se, joka vahvistaa heikkenevää suhdannetta ja irtisanoo tai lomauttaa omia työntekijöitään.
Elvytys maksaa itsensä takaisin
Kriisin oloissa tarvitaan vahvaa hyvinvointivaltiota ja vastuullisia päätöksentekijöitä, sanoi Jussi Saramo.
– Olen ollut iloinen, että meillä on tällä hetkellä nykyisen kaltainen hallitus. Kriisiin on vastattu määrätietoisesti ja nykytiedon valossa rajoitustoimiin on ryhdytty oikea-aikaisesti.
Saramo iloitsi myös siitä, että oppositiokin haluaa nyt välttää 1990-luvun virheet.
– Silloin työntekijät, yrittäjät ja lapset pantiin maksamaan poliitikkojen virheistä ja työpaikkojen sijaan pelastettiin pankkien omistajat.
Saramon mukaan tällä hetkellä ainoa vaihtoehto on pitää yhteiskuntaa letkuruokinnassa, mutta akuutin kriisin jälkeen tarvitaan pitkän laman estämiseksi iso elvytyspaketti.
– Työpaikkojen luomiseen suunnattu elvytys maksaa itsensä nopeasti takaisin ja pidemmällä ajanjaksolla ihmisiin sijoittaminen tulee takaisin moninkertaisesti, kun ihmisiä ei syrjäytetä 1990-luvun tavoin.
Lasten ja nuorten tukipaketti tulossa
Opetusministeri Li Andersson kertoi, että hänen ministeriönsä johdolla valmistellaan parhaillaan lasten ja nuorten tukipakettia.
– Sen rooli ja tärkeys on siinä, että voidaan turvata kaikkien lasten ja oppilaiden oikeus saada lisää tukiopetusta etäopetusjakson jälkeen.
Oppositio pääosin kiitti lisäbudjettia. Kriisin jälkeisistä toimista kristillisdemokraateista ja kokoomuksesta vaadittiin hallitusta luopumaan oppivelvollisuuden pidentämisestä ja hoitajamitoituksesta.
Perussuomalaiset vaati suorastaan leikkauksia jo nyt. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ville Tavion mielestä valtion tulisi priorisoida kulujaan tarkemmin. Pelkästään viime viikolla annettu lisätalousarvio lisää Suomen nettolainanottoa 9,4 miljardilla eurolla.
– Ei voi olla niin, että rajaton piikki on auki kaikille, Tavio sanoi.
– Valtion menoja täytyy koronakriisin takia karsia, vaikka joku rahoituksensa valtiolta saava taho tulisi pettymään.