Presidentti Trumpin mukaan kulttuurimarxismissa on kyseessä salaliitto, joka kavalasti murentaa länsimaisen yhteiskunnan kivijalkaa. Soini on hilpeään tyyliinsä toivottanut sen ”historian roskatynnyriin”.
Sieltä on nyt kaivettu esiin itse pääpirun teksti, pieni mutta pippurinen. Tamperelainen Vastapaino on julkaissut suomennoksen Theodor W. Adornon esitelmästä, jolla on häikäilemättömän poliittinen otsikko: Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin. Teksti on vuodelta 1967, lämpimältä ja valoisalta ajalta, jolloin laulun mukaan San Franciscoon piti mennä kukkia hiuksissa. ”You’re gonna meet some gentle people there.”
Eurooppalaisen sivilisaation vajoaminen
barbariaan vaatii selityksen
Mitä puolen vuosisadan takainen teksti voi paljastaa meidän synkkien pilvien varjostamasta ajastamme?
Adorno kuului ”Frankfurtin kouluksi” kutsuttuun juutalaisintellektuellien ryhmään, joka 1930-luvulla pakeni Yhdysvaltoihin todettuaan, että kansallissosialismia eivät kyenneet Saksassa torjumaan sen enempää työväenluokka järjestöineen kuin liberaali porvaristo.
Eurooppalaisen sivilisaation vajoaminen barbariaan oli järkytys, joka vaati selityksen. Oliko se onneton poikkeus, historian oikku vai jotain, jonka juurisyyt ovat tässä sivilisaatiossa itsessään. Adorno kallistui jälkimmäiselle kannalle ja ryhtyi yhdessä Max Horkheimeirin kanssa Kalifornian lämmössä kirjoittamaan auki tätä radikaalia näkemystä.
Tämän maailmansodan varjossa syntyneen teoksen, nimeltään Valistuksen dialektiikka – Filosofisia sirpaleita, ovat tamperelaiset suomentaneet ja julkaisseet vuosikymmen sitten. Jos Karl Marx läpivalaisi kapitalismia analysoimalla sen ydinsolua, tavaraa, Adorno ja Horkheimer tekivät saman valistukselle jäljittämällä sen varhaisimpia esiintymismuotoja ihmisen historiassa. Järkeen liittyy alusta pitäen syntiinlankeemus, vallankäyttö toiseen, he päättelivät pessimistisesti.
Kirjansa he ymmärsivät pullopostiksi, joka joskus ehkä tultaisiin avaamaan.
Oikeistoradikalismi ammentaa
suosionsa pelosta
Nyt suomennetussa esitelmässä ollaan tukevasti keskellä 1960-luvun optimismia. Fasismi on murskattu, mutta sen uuden nousun edellytykset ”ovat olemassa yhteiskunnallisesti”, Adorno pohjustaa puheensa, jonka hän tapansa mukaan piti vapaasti ilman paperia. Hänellä oli lupa puhua näin jopa radiossa.
Suosionsa oikeistoradikalismi ammentaa Adornon mukaan pelosta. Porvarillisten luokkien asema ”saattaa heikentyä pysyvästi” ja myös ”tuotantoprosessissa työskentelevät kokevat olevansa uhattuna”. Niinpä pelonsekainen ahdistus, ”aavistus tulevasta katastrofista” – kuten Adorno dramatisoi – koskee koko väestöä.
Oikeistoradikaalit liikkeet jopa tavallaan toivovat katastrofia ja tarjoavat sen ratkaisuksi omaa politiikkaansa.
Tällaista katastrofia oikeistoradikaalit liikkeet jopa ”tavallaan toivovat” ja tarjoavat sen ratkaisuksi omaa politiikkaansa. Pikainen lakmustesti sosiaalisen median kansallismielisillä sivustoilla täsmentää tämänhetkiset uhkakuvat: väestönvaihto, islamisaatio, hallitsematon maahanmuutto, ei kuitenkaan ympäristökriisi. Ratkaisuja ovat ”rajat kiinni”, vahva johtaja ja ”vihervasemmiston” saattaminen kuriin.
Frankfurtin koulun sanotaan
ennustaneen Trumpin
Viime kädessä ihmiset, jotka eivät näe että tulevaisuudella olisi heille mitään annettavaa, toivovat tiedostamattaan Adornon mukaan jopa kaiken loppua, ”perikatoa koko yhteiskunnalle”.
Ne ovat kovia sanoja. Eikä niihin ole helppoja vastalääkkeitä. Jo pelkkä sana ”inhimillisyys”, Adorno kärjistää, ”saa ne ihmiset, joihin sillä on tarkoitus vedota, kalpenemaan raivosta”. Mutta muitakin vaikuttamisen keinoja voidaan osoittaa.
Frankfurtin koulu ennusti Trumpin, on sanottu maailmalla jo moneen kertaan. Oikeistoradikaaleissa liikkeissä vähemmän radikaali siipi jää yleensä tappiolle. Sen sai tuta Jyväskylässä kesällä 2017 vanhan koulun populisti Timo Soini, joka ei ole tässä analyysissa niinkään kohde vaan siinä kuvatun mekanismin uhri.
”Sama kaava”, Adorno tiivisti esitelmässään, näyttää ”yksinkertaisesti vain toistuvan”. Se heiluttaa jo Mestarinkin housunlahjetta.
Adornon selkeää puhuttua tekstiä on nautinto lukea, varsinkin kun suomennos on laadukas. Esitelmää taustoittavat aihetta tutkineen historioitsija Volker Weissin jälkisanat.
Theodor W. Adorno: Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin. Suomentanut Sauli Havu. Vastapaino 2020, 86 sivua.