Euromaiden valtiovarainministerit väänsivät tiistaina ja keskiviikkoyöllä kuusitoista tuntia koronakriisiin tarvittavista tukitoimista. Sopuun maat eivät päässeet, vaan kokous jatkuu huomenna torstaina.
Yhtenä suurimpana kiistakysymyksenä euromaiden välillä ovat niin kutsutut koronabondit. Niissä olisi kyse euromaiden yhteisestä velasta, jonka riskit ja kustannukset jaettaisiin kaikkien euromaiden kesken, kirjoittaa SAK:n ekonomisti Anni Marttinen keskusjärjestön blogissa.
”Koronabondit jakaisivat kriisin rahoittamisen riskit euroalueen kesken poissa kansallisista taseista. Tämä tulee olemaan tärkeä tekijä, kun akuutti kriisi on ohi ja euromaiden velkataakoista tulee jälleen poliittinen kysymys”, Marttinen kirjoittaa.
Koronabondeja kannattavat monet ekonomistit ja myös Euroopan keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarde. Erityisesti pahimmin koronaviruksesta kärsivissä Espanjassa ja Italiassa niitä myös kannatetaan. Suomi on yhdessä Hollannin ja Itävallan kanssa vetänyt tiukinta linjaa, mutta myös Saksa on suhtautunut kielteisesti ajatukseen koronabondeista.
Kirosana on yhteisvastuu. SAK:n Marttinen huomauttaa, että Suomi vetääkin nyt samaa linjaa kuin eurokriisin aikaan, vaikka kriisi on täysin toisenlainen.
”Muualla maailmassa asiantuntijat ja instituutiot, jotka aiemmin vastustivat esimerkiksi euroalueen yhteisvelkaa, ovat heränneet siihen todellisuuteen, että tämä kriisi ei ole samanlainen kuin eurokriisi. Euroopan keskuspankki EKP, komissaarit, liikepankkiirit, tutkijayhteisöt ja ekonomistit jakavat näkemyksen siitä, että poikkeustila vaatii poikkeukselliset toimet.”
Valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) puolestaan paalutti Suomen kannan keskiviikkona Säätytalon portailla keskiviikkoaamuna.
– Toki Suomella on muutamia reunaehtoja, kuten kaikilla mailla. Kyllä se on ollut jaettu käsitys eduskunnasta toiseen, että yhteistä velanottoa emme kannata ja jokainen maa vastaa itse talouspolitiikastaan, Kulmuni lausui.
Kyse velkakestävyydestä
Koronabondeissa on perimmiltään kyse velkakestävyydestä, kirjoittaa Helsingin yliopiston tutkija Antti Ronkainen Suomen Kuvalehden blogissaan. Erityisesti Italian ja Espanjan julkiset velat tulevat kasvamaan todella paljon, kun maat yrittävät selvitä talouksiensa sukelluksesta.
”Koronabondeissa on kyse velkakestävyydestä. Italia ja Espanja haluavat koronabondeja, koska niitä ei tarvitsisi laskea kansalliseen kirjanpitoon, eivätkä niiden julkiset velat kasvaisi kohtuuttomasti koronashokin seurauksena.”
Ronkainen tiivistää, että tapahtui koronabondien suhteen kummin päin tahansa, on lopputuloksena poliittisia vaikutuksia.
”Koronabondien hyväksyminen ruokkii populismia ja eurokriittisyyttä pohjoisessa, yhteisvastuun vastustaminen puolestaan lisää kansallismielisyyttä ja eurovastaisuutta etelässä.”
Yhtenäisyys koetuksella
Euroalueen yhtenäisyyteen kiinnittää huomiota myös Palkansaajien tutkimuslaitos (PT), joka julkaisi tänään talousennusteensa. PT:n erikoistutkija Heikki Taimio kirjoittaa, kuinka koronakriisi koettelee juuri yhtenäisyyttä.
Taimio kiinnittää huomiota siihen, että Saksa ja Hollanti vastustavat koronabondeja hyvin samoin perustein kuin yhteisvastuullisuutta vastustettiin euro- ja finanssikriisin aikaan.
[…]”ne pelkäävät niiden johtavan holtittomaan julkisen talouden hoitoon, kuten ne väittävät finanssi- ja eurokriiseissä tapahtuneen.”
Ja kuten SAK:n Marttinenkin kirjoitti, myös Taimio nostaa esiin koronakriisin erilaisuuden kymmenen vuoden takaiseen kriisiin. Nyt kaikki maat etelästä pohjoiseen ovat samojen ongelmien edessä.
”Nyt ei ole mahdollista syyttää mitään jäsenmaata itse aiheutetusta kriisistä. On tosin mahdollista, että sormella osoitetaan niitä, jotka eivät ole saaneet velkatasoaan paljoakaan alennetuksi tai laiminlyöneet sote-järjestelmiensä kehittämisen. Tässä on se ristiriita, että velkataakan keventäminen olisi edellyttänyt säästöjä juuri sosiaali- ja terveysmenoista.”