Elokuun 23. päivänä 2019 Berliinin Tiergartenin puistossa ammuttiin kaksi kertaa Zemilhan Hangošvilia. Pakolaisen ja entisen tšetšeenitaistelijan murhasta otettiin nopeasti kiinni mies, joka matkusti olemattoman Vadim Sokolov -nimisen miehen passilla. Der Spiegel-lehti ja verkkomediat The Insider ja Bellingcat pyrkivät selvittämään Sokolovin todellisen henkilöllisyyden, ja tutkimuksen mukaan murhaaja on 54-vuotias Vadim Krasikov.
Helmikuussa Bellingcat julkaisi uuden tutkimuksen, jossa Sokolov-Krasikovin liikkeitä oli seurattu puhelimen paikannustietojen ja lentokoneiden matkustajaluetteloiden avulla. Oman kertomuksensa mukaan Bellingcat on päässyt aineistoihin nettiin vuodettujen tietokantojen kautta, tutkimuksille myötämielisten puhelinyhtiöiden työntekijöiden kautta.
Bellingcatin tutkimuksen mukaan Sokolov-Krasikov on vieraillut elokuun 2019 aikana koulutuskeskuksissa Moskovassa tai sen lähialueilla. Murhaajan valehenkilöllisyys viittaa sekin turvallisuuspalveluihin.
Hangošvili ei ollut Venäjän kansalainen vaan kuului Georgian tšetšeenivähemmistöön.
Marraskuussa 2006 FSB myrkytti entisen oman upseerinsa Aleksander Litvinenkon Lontoossa, ja maaliskuussa 2018 se yritti myrkyttää entisen kaksoisagentin Sergei Skripalin Salisburyssa. Murhien tarkoitus oli varmaankin kostaa omien joukkojen ”pettureille”.
Tšetšenian itsevaltainen presidentti Ramzan Kadyrov on iskenyt vastustajiaan vastaan myös länsimaissa. Vuonna 2009 Wienissä murhattiin tšetšeenidissidentti Umar Israilov, 30. tammikuuta tänä vuonna Kadyrovin vastustaja Imran Aliev tapettiin Ranskan Lillessä. 26. helmikuuta Ruotsin Gävlessä hyökättiin tšetšeenivloggaaja Tumso Abdurahmanovin kotiin ja häntä lyötiin vasaralla.
Iskuja ollaan epäilty Kadyrovin omaksi aktiivisuudeksi, jota Venäjän johto ei ole halunnut tai kyennyt kaitsemaan.
Venäjältä paenneiden murhille ja poliittisille murhille Venäjällä on kolme selitystä.
Ensimmäinen on, että kaikki murhat ovat yksittäistapauksia, rikollisten tai opposition keskinäistä välienselvittelyä. Toisen mukaan kaikki murhat on tehty korkeimpien vallanpitäjien käskystä. Kolmas selitys on näiden välimuoto: murhilla voi olla kytköksiä keskitason tai alueellisten vallanpitäjien intresseihin, mutta harvemmin ylimpään valtiojohtoon.
Näistä kaikki voivat pitää paikkansa tapauskohtaisesti. Moni toimittaja on murhattu jonkun banaalin maakuntien korruptiotapauksen tutkimisesta, joilla ei ole Kremlin kanssa tekemistä. Toisaalta Litvinenko- ja Skripal-operaatiot on varmasti hyväksynyt ainakin turvallisuuspalveluiden ylin johto, jos ei itse Vladimir Putin. Niitä useampi murha vaikuttaa alemman tason päättäjien, kuten Kadyrovin omalta aktiivisuudelta.
Mutta Hangošvilin murha ei mene selkeästi kakkos- eikä kolmoskategoriaan. Hän ei ole ”petturi”, ei edes Venäjän kansalainen vaan kuului Georgian kisti-tšetšeenien vähemmistöön. Länsimaissa asuu satoja entisiä tšetšeenitaistelijoita, mutta jostain syystä FSB on ollut erityisen kaunainen Hangošvilille.
Voi olla, että länsimaissa on oletettua enemmän väkeä, jonka FSB haluaa tappaa, ja kenties Kadyrovin iskut Euroopassa eivät olekaan hänen omaa sooloiluaan.
Kirjoittaja on matematiikan maisteri Venäjän kansojenvälisen ystävyyden yliopistosta.