Lehtikuva/Jussi Nukari

Vesipatsaan hapekas yläkerros oli keskimääräiseen vuodenajan tilanteeseen verrattuna harvinaisen hyvin sekoittunut syvempiin kerroksiin.

Merentutkimusalus Arandan talviseurantamatkalla tammi–helmikuun vaihteessa todettiin merkittäviä muutoksia Suomenlahden tilassa. Itäisimpiä havaintoasemia lukuun ottamatta Suomenlahden vesimassa oli tammikuun lopulla Hangon tasalle asti sekoittunut paikoin jopa 100 metrin syvyyteen asti, kertoo Suomen ympäristökeskus SYKE tiedotteessaan.

Sekoittuminen oli keskimääräiseen ajankohdan tilanteeseen verrattuna harvinaisen voimakasta. Tämä ilmeni kaikissa mitatuissa vedenlaadun ominaisuuksissa: lämpötilassa, suolaisuudessa, happipitoisuudessa ja ravinteiden pitoisuuksissa.

Vesipatsaan hapekas yläkerros oli sekoittunut syvempiin kerroksiin. Tämän seurauksena vedessä oli happea sekoittumissyvyyteen asti erittäin hyvin ja Suomenlahden happitilanne oli viime vuosikymmenien tilanteeseen verrattuna poikkeuksellisen hyvä. Myrkyllistä rikkivetyä ei todettu Suomenlahdella lainkaan.

Itämeren pääaltaan happitilanne oli jonkin verran parempi kuin viime vuonna.

Veden syvimpien kerrosten runsas fosforivaranto oli puolestaan sekoittunut koko vesikerrokseen. Suomenlahden pintaveden fosforipitoisuudet olivat suuria verrattuna vuosien 1990–2019 keskiarvoon. Yhdellä havaintoasemalla pintaveden fosfaattipitoisuus oli mittaushistorian korkein. Pohjalla fosfaattipitoisuudet olivat vastaavasti alhaisia.

Pääaltaan tilanne hieman parempi

Itämeren pääaltaan happitilanne oli jonkin verran parempi kuin viime vuonna, vaikka alueen pohjoisosassa 75–80 metrin alapuolella vesi olikin hapetonta. Etelä-Itämeren parantunut happitilanne näkyy myös ruotsalaisten talven aikana tekemistä mittauksista.

ILMOITUS

Itämeren pääaltaalla liukoista fosforia oli pohjan lähellä vähemmän kuin viime vuonna vastaavana ajankohtana. Myös pääaltaan parantunut happitilanne ja kohonnut suolapitoisuus viittaavat siihen, että Itämerelle olisi tullut Tanskan salmien kautta suolaisempaa ja hapekkaampaa vettä loppuvuodesta 2019.

Saaristomerellä meriveden pintalämpötila oli lämpimästä alkutalvesta johtuen 1–2° C tavanomaista korkeampi ja lähes koko vesimassa oli pinnasta pohjaan asti sekoittunutta.

Happitilanne Saaristomerellä oli hyvä, kuten talvella yleensäkin. Liukoisen fosforin pitoisuudet olivat keskimääräisellä tasolla tai hiukan sitä korkeampia. Lumeton ja sateinen alkutalvi ei Saaristomerellä tehdyissä mittauksissa näkynyt poikkeuksellisen korkeina ravinnepitoisuuksina.

Selkämerellä pohjanläheisten vesikerrosten suolapitoisuus oli korkeampi kuin aiempina vuosina. Liukoisen fosforin pitoisuudet ovat 2010-luvulla olleet Selkämerellä nousussa: pitoisuudet ovat lähes kaksinkertaistuneet 10 vuodessa. Myös tammi–helmikuussa mitatut fosfaattipitoisuudet olivat ajankohdan keskiarvoja selvästi korkeampia.

Selkämerellä vuosia jatkunut fosforipitoisuuden nousu lisää leväkukintojen esiintymistodennäköisyyttä tulevana kesänä, vaikka ylijäämäfosforin pitoisuudet ovatkin viimevuotista alhaisempia.