Jarmo Lintunen

Kommentti

Ulosottolaki ei tunne myötätuntoa – muuten kuin että kaksi kuukautta vuodessa velalliselle annetaan vapautusta velkojen perinnästä. Karkeasti laskien esimerkiksi reilun kolmentuhannen euron ulosottovelan maksaminen korkoineen ja kuluineen voi kestää pientuloisella, joka ansaitsee 1500 euroa kuukaudessa, noin kolme vuotta. 30 000 euron velan lyhentämiseen menee sitten jo elinikä. Käytännössä suuremmat pientuloisten velat voivat vanheta ennen kuin ne on kokonaan maksettu.

Emme voi tietää, kuinka paljon ulosottoon päätyneistä ulosottoveloista on johtunut mielenterveysongelmista, yrittäjyydestä, holtittomasta elämäntyylistä, elämän epäonnesta tai siitä että ulosottovelkojen maksaminen suoraan pientuloisen velallisen tililtä on vaikeuttanut hänen jo muutenkin taloudellisesti vaikeaa tilannetta.

On myös vaikea löytää tietoa siitä, miten eri perintäyhtiöt kohtelevat velallisia. Näyttäisi siltä, että osalle yhtiöistä on kannattavaa pitää velallisia pinteessä aina velan vanhenemiseen saakka, koska silloin rahavirta pysyy tasaisena pitkään.

Risto Rumpunen

– Se vetää voimattomaksi ja panee miettimään, onko tässä mitään järkeä, sanoo ylivelkaantunut Tapio, joka maksaa sievoisen summan ulosottoon joka kuukausi, mutta itse velka ei lyhene ”juuri lainkaan”.

Ylivelkaantuneisuus lisääntyy vauhdilla. Viime vuonna maksuhäiriömerkintöjen määrä kasvoi Asiakastietorekisterin mukaan lähes 5 000, kaikkiaan merkintöjä oli 386 700.

Väsymys, sairaus tai muu epäonni voi käynnistää velkakierteen. Pienituloisen voi olla vaikeaa päästä niistä eroon, vaikka muu elämäntilanne paranisi, koska ulosottoon menevät muut kulut vievät suuren osan rahasta eikä itse velka tunnu lyhenevän lainkaan.

Helsingin johtavan kihlakunnanvoudin Visa Kallio mukaan ulosoton lyhennykset menevät taulukoiden mukaisesti eikä ulosottomiehillä ole käytännössä juuri pelivaraa.

– Valtiolle menevä osuus on se, jossa sanotaan ulosottomaksu ja se muuhan on sitten se, jota on käytetty velalle lyhennykseksi.

Ulosottovelan lyhennyksiin voi käytännössä mennä vain noin kymmenen prosenttia kaikista viraston perimistä maksuista ja loput menee korkoihin, perimis- ja oikeudenkäyntikuluihin.

– En ollenkaan sano, etteikö ne ole kohtuullisen suuria, mutta siinä ei ole mitään harkintavaltaa ulosottomiehellä vaan se maksu menee ihan sen mukaan, miten lainsäädäntö on se vahvistanut, Kallio sanoo.

Hän painottaa ulosottomiesten roolia toimeenpanevina virkamiehinä. Saatavan suuruus on jo määritelty, kun asia tulee ulosottomiehelle.

– Jos siinä sitten käytetään jotain niin sanottuja ylimääräisiä muutoksia niin kuin tuomion purkua niin se on toki mahdollista, mutta sekin tapahtuu ulosoton ulkopuolella. Ulosottomies ei sellaiseen prosessiin osallistu ollenkaan, Kallio muistuttaa.

Epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet. Niissä sovelletaan lakia eri tavoin.

– Minimisuojaosuudet ovat aina olemassa. Meillä on hyvin erilaisia tilanteita. On epätyypillisiä työsuhteita ja epätyypillisiä palkanmaksuaikoja, ja palkka voidaan saada useista eri lähteistä. Niissä tapauksissa lasketaan yhteinen suojaosuus. Jos tarkoitetaan, että voi ottaa 1/3, se tarkoittaa, että 2/3 täytyy jättää ulosmittaamatta. Siksi on nämä minimiosuudet. Niistä on pidettävä kiinni.

Mielenterveysvaikeudet taustalla

Ulosottotoimet kohtelevat kovalla kädellä erityisesti pääkaupunkiseudulla asuvia vähävaraisia. Ulosoton jälkeen elämiseen jää niin vähän tuloja, että käytännössä velkatilanne vaikeutuu. Köyhyys lisääntyy, heikentää elämänlaatua ja tuo toivottomuuden tunteen.

Yli viisikymppinen Tapio, joka ei halua koko nimeään julkisuuteen, oli yli kaksikymmentä vuotta töissä valtiolla. Työnantaja kesti pitkään hänen satunnaisia luvattomia poissaolojaan, koska hänestä pidettiin ja hän oli ahkera. Hän ei halua kertoa nimeään julkisuuteen, koska pelkää sen vaikeuttavan arkea.

– Yritin hoitaa addiktio-ongelmaani itse alkoholilla. Sen avulla unohdin ongelmat. Kaksisuuntainen mielialahäiriöni diagnosoitiin potkujen jälkeen ja sen jälkeen olin aika pitkään sairauslomalla.

Osa Tapion ulosottoon päätyneistä veloista johtui pitkästä sairauslomasta ja arkipäiväisistä asioista, kuten että tyttärelle piti saada vaatteita ja sairauseläkkeellä olevaa ex-vaimoa piti auttaa.

Sairausloman jälkeen Tapio on tehnyt sekalaisia töitä. Työn tekemisestä hän pitää edelleen, kunhan se ei ole liian stressaavaa.

– Pienemmilläkin tuloilla pärjäisi, jos ei olisi ulosottovelkoja. Rahaa menee ulosottoon neljä sataa euroa kuukaudessa, mutta velka ei tunnu vähenevän lainkaan. Vähennyksen osuus on vain muutamia kymppejä, kaikki muu näyttää menevän kuluihin ja korkoihin. Se vetää voimattomaksi ja panee miettimään, onko tässä mitään järkeä, Tapio ihmettelee.

Ohjeiden takana sekava viidakko

Ulosottoviraston nettisivujen teoriassa selkeiden ohjeen taakse kätkeytyy hyvin sekava vyyhti. Ulosottovelallinen ei nimittäin voi mitenkään päätellä virastolta saamistaan tiedoista, kuinka kauan velallisen lainojen lyhentämiseen menee, jos velallinen lyhentää niitä tietyn määrän joka kuukausi.

– Mitään automaattista järjestelmää ei ole, mutta toki sellainen on laskettavissa. Kaikki siihen liittyvä data on olemassa ja velallinen voi sen tiedon itse saada.

Velkaneuvonta ohjaa asiakkaitaan käyttämään laskureita, mutta myöntää, että ne ovat vain suuntaa antavia. Kahden ensimmäisen ulosottovuodenvuoden aikana perittävät taulukkomaksut perustuvat usean tekijän summaan eikä tarkkoja laskureita sen takia ole olemassa.

Jos tarkoitetaan, että voi ottaa 1/3, se tarkoittaa, että 2/3 täytyy jättää ulosmittaamatta.

Kahden ensimmäisen vuoden perinnän jälkeen taulukkomaksujen pitäisi jäädä pois ja perityistä summista pitäisi mennä enemmän velkojen maksuun. Mutta ulosottovelallinen ei siis voi virastolta saamistaan tiedotteista tietää, mistä kaikesta hänen pitää vielä maksaa ja milloin hänen velkataakkansa tulee lopullisesti maksettua.

Tiukat suojaosuudet

Työnantajat ovat velvollisia tilittämään ulosottomaksut suoraan palkasta, jos työtulo ylittää tietyt rajat. Velallisen tilille on jätettävä suojaosuus, jonka yli menevistä tuloista ulosotto vie osuutensa. Tarkemmat tiedot löytyvät helposti ulosottoviraston nettisivuilta. Niillä olevat tiedot antavat harhaanjohtavan kuvan kokonaistilanteesta, sillä niillä ei kerrota kaikkia ulosoton yhteydessä meneviä kuluja.

Ulosottovelkojen korkoprosentti on tällä hetkellä 7 prosenttia. Yksinelävällä suojaosuus on 22,63 euroa per päivä ja jokaisen elätettävän osalta siihen lisätään 8,12 euroa päivässä. Jokainen kuukausi lasketaan 30 päiväksi. Yksin elävän suojaosuus on siis kuukaudessa hiukan alle 700 euroa ja kolme ihmisen perheessä reilut 1400 euroa kuussa.

Jos ulosottovelallinen ansaitsee yli edellä mainittujen summien, hänen verotetusta palkastaan peritään 2/3. Jos palkka on yli kaksi kertaa suojaosuuden, hänen palkastaan vähennetään 1/3. Velallisella on myös oikeus kahteen vapaaseen kuukauteen vuodessa. Epäsäännöllisesti maksettavasta tulosta ulosmitataan 1/3.

Ulosottoviraston nettisivuilla kerrotaan esimerkkinä, että yksinelävän 900 euron kuukausituloista otetaan tällä laskukaavalla noin 151 euroa velan lyhennykseen. Yksinelävän pitää siis selvitä reilulla 700 eurolla. Lisäksi lyhennykseen lohkaistusta rahasta suuri osa voi mennä perintä-, oikeus- ja korkokuluihin.

Kommentti

Ulosottolaki ei tunne myötätuntoa – muuten kuin että kaksi kuukautta vuodessa velalliselle annetaan vapautusta velkojen perinnästä. Karkeasti laskien esimerkiksi reilun kolmentuhannen euron ulosottovelan maksaminen korkoineen ja kuluineen voi kestää pientuloisella, joka ansaitsee 1500 euroa kuukaudessa, noin kolme vuotta. 30 000 euron velan lyhentämiseen menee sitten jo elinikä. Käytännössä suuremmat pientuloisten velat voivat vanheta ennen kuin ne on kokonaan maksettu.

Emme voi tietää, kuinka paljon ulosottoon päätyneistä ulosottoveloista on johtunut mielenterveysongelmista, yrittäjyydestä, holtittomasta elämäntyylistä, elämän epäonnesta tai siitä että ulosottovelkojen maksaminen suoraan pientuloisen velallisen tililtä on vaikeuttanut hänen jo muutenkin taloudellisesti vaikeaa tilannetta.

On myös vaikea löytää tietoa siitä, miten eri perintäyhtiöt kohtelevat velallisia. Näyttäisi siltä, että osalle yhtiöistä on kannattavaa pitää velallisia pinteessä aina velan vanhenemiseen saakka, koska silloin rahavirta pysyy tasaisena pitkään.

Risto Rumpunen