Jarmo Lintunen

Olen hämmästyneenä katsellut, kuinka täysin toimiva ja luotettava taksiliikenne on uhrattu markkinoiden alttarille. Tässä täyttyy sanonta ”ennen oli kaikki paremmin”.

Oli mahtavaa saapua vaikka junalla yömyöhään rautatieasemalle tai bussilla linja-autoasemalle ja nähdä tuttu taksikopin kyltti ja autot. Ne olivat valmiina kuljettamaan sinut satoi tai paistoi turvallisesti kotiin. Taksikoppi oli myös turva monelle pimeässä liikkujalle, johon saattoi köpötellä hädän hetkellä turvaa hakemaan.

Valtiovalta pyyhki tämän kaiken monelta kylältä ja taajamasta pois. Varsinkin maaseudulla tämä on kohtuutonta: ei busseja, ei takseja – vain apostolinkyyti.

Omassa lähipiirissäni olen nähnyt, kuinka taksin saapuminen hoivalaitoksen pihaan saa vanhuksen piristymään ja leveä hymy nousee kasvoille. Vanhus on saattanut istua seinien sisällä useamman viikon. Olen varovaisen arvion mukaan nähnyt tämän monen monituista kertaa viimeisen 15 vuoden aikana, sillä olen ollut avustajana ja omaishoitajana.

Tuttu kuljettaja on kuin perheenjäsen. Kovankin kiireen keskellä hän kysyy tai kertoo jotakin hauskaa: nyt voi sairaskin rennosti istua turvalliseen kyytiin.

Vanha taksijärjestelmä on ehdottomasti palautettava ja annettava meidän kaikkien jälleen nauttia taksin katolla palavasta turvallisesta kyltistä ja kyydistä. Hallitus voisi aloittaa pilottihankkeen, joka koskisi myös maaseutua, missä pientä tukea vastaan paikalliset taksi-yrittäjät voisivat taata kuntalaisten turvan ja kyydin tarpeen, päivin ja öin.

Jorma Talikka

Janakkala