Karen Chambers

Kolme eurooppalaista naista kertoo, miten elämä ilman ihmisten tapaamista sujuu.

Lontoolainen yksityisen kielikoulun opettaja Karen Chambers on ilahtunut maan hallituksen lupaamasta 80 prosentista, jonka palkansaaja saa palkastaan, jos joutuu koronaviruksen vuoksi työttömäksi.

– Viime viikolla arvioitiin, että koulu ei selviä, mutta nyt saatu uutinen varmistaa, että ainakin kesäkuun loppuun asti meidän pitäisi pärjätä. Jos sen jälkeen ei ole oppilaita, ei tule rahaakaan. Nyt tunnelma on kuitenkin positiivinen, hän sanoo.

Lontoo on hiljennyt. Pubit suljettiin perjantaina, samoin koulut. Ravintoloista voi hakea noutoruokaa.

Sade pitäisi kaikki aloillaan muutaman päivän.

– Myös noin 40 metroasemaa suljettiin, mutta metron on toimittava, jotta avaintyöntekijät pääsevät töihin, Chambers kertoo.

Ihmiset ovat saaneet ulkoilla, jos pitävät turvavälin.

ILMOITUS

– Sunnuntaina oli ihana sää ja äitienpäivä. Poliisi joutui sulkemaan puistoja, koska niissä oli isoja ryhmiä juhlimassa äitejä.

– Ihmiset ovat tyhmiä ja vastuuttomia. Monet lähtivät viikonlopuksi hiihtämään Skotlantiin. Pienissä kylissä oltiin ahdistuneita siitä, että kaupunkilaiset tuovat viruksen niihin.

Kolme kuukautta kotona

Yli 70-vuotiaat ja riskiryhmiin kuuluvat saavat Isossa-Britanniassa kirjeen, jossa heitä kehotetaan pysymään kotona kolme kuukautta.

– 75-vuotias naapurini on turhautunut ja pitkästynyt. Hänellä on ollut tapana mennä joka päivä lounaalle ystävänsä kansa. Nyt hän on oppimassa, ettei voi mennä ulos, Chambers sanoo.

– Me naapurit käymme hänelle kaupassa ja teemme ruokaakin. Kaikki huolehtivat toisistaan.

Käteistä rahaa ei saa käyttää ja kaikkialla on jonoja, ruokakauppoihinkin aamuisin. Chambers käykin kaupassa iltapäivällä.

– Silloin tosin ei ole paljon tuotteita jäljellä, ei ainakaan vessapaperia, hän sanoo.

– Asuinalueellani on kuitenkin paljon itämaisia ruokakauppoja ja niistä saa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.

Myös lentoliikenne on hiljentynyt

– Ennen ikkunastani näki Heathrow’sta nousevan tai laskevan koneen puolen minuutin välein. Nyt koko päivänä olen nähnyt kolme konetta.

Chambers käyttää verkon palveluja muuhunkin kuin työhönsä.

– Torstaina meillä on virtuaalinen pubitietokilpailu. On myös kirjakerho, elokuvakerho, joogaa. Pidin ystäväni kanssa virtuaaliset päivälliskutsut. Verkossa on lisäksi paljon erilaisia kursseja. Olen ajatellut parantaa espanjan taitoani.

Illat kuluvat pitämällä yhteyttä ihmisiin.

– Olen puhunut enemmän perheeni kanssa kuin aikoihin. Lisäksi katson elokuvia ja luen kirjoja, joita en ole ehtinyt katsomaan tai lukemaan. Joogaan tavallista enemmän ja meditoin.

Chambers sanoo pyrkivänsä tekemään asioita tavallista hitaammin ja keskittyneemmin.

– Keskityn esimerkiksi ruuan laittoon eri tavalla kuin tavallisesti.

Pysykää kotona

Yläkouluikäisille englantia opettava Tarja Laintila-Meini kehottaa suomalaisia pysymään kotona.

Hän on asunut Italiassa Rooman seudulla 38 vuotta.

– Toivon, että Suomessa lisätään rajoituksia, koska virus on hyvin tarttuva ja oireettomia on paljon, hän sanoo.

Laintila-Meinin mielestä karanteeni olisi pitänyt määrätä Italiassa koko maahan jo helmikuussa, kun viruksen leviäminen alkoi näkyä.

– Valtaosa ihmisistä noudattaa tarkasti määräyksiä. Valitettavasti se murto-osa, joka ei noudata, jatkaa tartuntojen levittämistä.

Italia etsi lauantaina vastavalmistuneita lääkäreitä vapaaehtoiseen palveluun: Heitä ilmoittautui 8 000. Lääkärit ja sairaanhoitajat tekevät tuplavuoroja.

– Meidän katastrofaalisen tilanteen pitäisi olla varoittava esimerkki. Italian terveydenhuolto on huippuluokkaa, mutta kun tehohoitopaikat tulevat täyteen, silloin loppuvat kaikki keinot, hän toteaa.

– Tekee pahaa lukea ja nähdä tv:stä, miten paljon ihmisiä kuolee yksin, ilman läheisiään.

Laintila-Meini pysyttelee kotona pakollisia kauppareissuja lukuunottamatta.

– Läheisiin pidän yhteyttä videopuheluilla ja tekstiviesteillä. Kaipaan poskipusuja ja haleja.

500 metriä kotoa

Ruokakaupat, apteekit, lehtikojut, posti, pankit ja eläinlääkärien vastaanotot ovat auki. Lääkäriin on sallittua mennä vain kiireellisissä tapauksissa. Kotipaikkakunnalta ei saa poistua.

Ruokakauppoihin päästetään 10–15 ihmistä kerrallaan. Kotiinkuljetuspalvelua on lisätty.

– Ulkona liikkuessa mukana pitää olla kuitenkin selvitys siitä, mihin on menossa ja missä asuu. Poliisi valvoo kaduilla, ja rikkomuksista seuraa rikosilmoitus ja 300–4000 euron sakko.

Tarja Laintila-Meini

Kaikilla oli kasvoillaan hengityssuojaimet ja kertakäyttökäsineet ruokakaupassa ja pankkiautomaateilla. Ostosten pakkausten purkamista suositellaan kotona.

– Maskeista on pulaa. Minunkaan maskini ei ole parasta laatua, mutta parempaa ei löydy.

Puistot on suljettu, mutta koiraa saa ulkoiluttaa, tosin vain kaksi kertaa päivässä ja korkeintaan 500 metrin etäisyydellä kodista. Sama koskee lenkkeilyä.

– Tunnen ihmisiä, jotka lenkkeilevät juoksemalla asuintalonsa ympäri!

Pitkiä työpäiviä

Tunnelma ei kuitenkaan ole epätoivoinen.

– Italialaisten perusluonne ei ole onneksi kadonnut, Laintila-Meini kertoo.

– Naapurikulttuuri ja italialaisten empatia ovat ennallaan. Naapurin rouva toi oveni taakse marjapiirakan, seinänaapurin 20-vuotias poika soitti ihan vain kysyäkseen, miten voin. Lauantai-iltaisin toinen poika soittaa lauantaimusaa parvekkeella koko kadulle.

Työpäivät venyvät, koska aikaa kuluu sopivan materiaalin etsimiseen ja muokkaamiseen.

– Oppilaat ovat olleet todella aktiivisia ja pyytävät jatkuvasti palautetta, nekin oppilaat, jotka tavallisesti luokassa ovat passiivisia. Varmaankaan ei ole paljon muuta tekemistä, Laintila-Meini arvelee.

– Oppilaani ovat herkässä iässä. He kaipaavat turvaa, hupia ja ihan vain juttelua.

Roomassa on ihana kevätsää ja nyt hän toivoo kaatosateita.

– Se pitäisi kaikki aloillaan muutaman päivän.

Hän iloitsee kuitenkin siitä, että Italiassa vihdoin uusien sairastuneiden määrä vaikuttaisi olevan laskemassa.

Ketään ei saa tavata

Kielenkääntäjä Kirsi Kinnunen palasi Ranskaan Suomesta päivää ennen kuin maassa tuli voimaan ulkonaliikkumiskielto. Se on nyt ollut voimassa kohta kaksi viikkoa. Kaikki kokoontumiset on kielletty.

– Periaatteessa edes kaksi henkeä ei saa tavata, Kinnunen kertoo. Hän asuu Ranskan maaseudulla Bretagnessa.

Kinnunen toivoo, että suomalaiset välttyvät ulkonaliikkumiskiellolta.

– Se on ankeaa. Suositus ja kielto vaikuttavat ihan eri lailla mieleen. Tulee outo tunne,kun on koko ajan valvonnan alaisena. Ja tarkkailee itseään, että toimii niin, ettei saa sakkoja, hän sanoo.

– Ranskalaiset poliisit ovat tiukkoja. Sakkoja väärinkäytöksestä tulee 135 euroa. Toisesta kiinnijäämisestä sakko on 1 500 euroa, kolmannesta 3 000 euroa ja neljännestä 3 700 euroa.

Monelta ulkonaliikkumiskiellon aiheuttama alkujärkytys on vienyt työkyvyn.

– Somessa kymmenet luovien alojen ihmiset ovat kirjoittaneet, että ovat lamaantuneita eivätkä pysty kirjoittamaan ensimmäistä lausetta tai vetämään ensimmäistä viivaa, hän sanoo.

– Kun itse avaan tietokoneen tehdäkseni töitä, menen suoraan Facebookiin seuraamaan, mitä nyt tapahtuu, miten ihmiset reagoivat ja millaiset tunnelmat ovat.

Omalla pihalla saa olla.

– Olen laittanut kasvimaata ja hoitanut kahta aasiani.

Erilainen kansanluonne

Kinnusen ranskalainen ystävä oli ihmeissään, kun kuuli, että suomalaiset ovat jopa uhitelleet, kun on pyydetty pysymään kotona ja välttämään lähikontakteja.

– Hän sanoi, että Ranskassa kukaan ei kehtaisi sanoa ääneen, että minuahan tämä ei koske, vaikka ajattelisi niin. Sosiaalinen paine on niin suuri.

Kinnunen arvelee eron johtuvan siitä, että Ranskassa asuminen on aina ollut tiivistä, pienissä kylissäkin. Harvaan asutussa Suomessa ihmiset taas ovat joutuneet tulemaan omillaan toimeen.

– Niinpä suomalaisten kollektiivinen kehitys on todella heikko, kun taas ranskalaiset ovat jo vuosisatoja olleet kollektiivisesti toimintakykyisiä. Joukkovoimaan on aina uskottu.

Poikkeuslaki huolettaa

Poikkeuslaki huolettaa Kinnusta, koska siitä on Ranskassa huonoja kokemuksia terrori-iskujen yhteydessä.

– Silloin poikkeuslaki on johtanut vallan väärinkäytöksiin ja poliisi on käyttänyt laittomia keinoja esimerkiksi mielenosoitusten tukahduttamiseksi, hän muistuttaa.

Vaikka poikkeuslaki on määräaikainen Kinnunen pelkää, että siitä ei niin vain luovuta.

– Kun hallitus tottuu siihen, että saa käyttää valtaa ohitse demokratian, tuskin se luopuu vapaaehtoisesti vallasta, hän arvioi.

Hän on huolissaan myös siitä, mitä tapahtuu koronavirusepidemian jälkeen työlainsäädännölle.

– Kun terveyskriisi on ohi mutta talouskriisi ei, sanotaan varmaan, että kaikkien pitää suostua työehtojen heikentämiseen. Tehdä pidempää työviikkoa, luopua sunnuntailisistä ja tyytyä lyhyempiin lomiin, jotta kansantalous saadaan pystyyn.

Kristiina Widenius

Kriisin aikana Ranskassa on työntekoon liittyviä ristiriitaisuuksia.

– Kaikkien edellytetään pysyvän kotona. Presidentti Emmanuel Macron sanoi kuitenkin puheessaan, että jos ei pysty tekemään etätöitä, täytyy mennä töihin.

Kuljetusketjut eivät kuitenkaan toimi kaikkialla ja esimerkiksi rakennusalalta puuttuu materiaaleja.

– Mitä töissä voi tehdä, jos ei ole materiaaleja? Kinnunen ihmettelee.

Aasia ulkoiluttamassa

Ranskassa saa käydä ruokakaupassa. Myös tupakka- ja lehtipisteet ovat auki.

– Saan viedä ruokaa myös miesystävälleni, joka kuuluu korkeimpaan riskiryhmään eikä liiku mihinkään kotoaan. Juttelemme sitten kahden metrin päässä toisistamme, Kinnunen sanoo.

– Sosiaalisten tilanteiden poistuminen elämästä on todella kamalaa. Huomaan, että minulla on aivan hirveä keskustelemisen tarve.

Muutakin kanssakäymistä ihmisten kanssa on.

– Kävin Helios-aasini kanssa kahden kilometrin lenkillä ja olin niin innoissani kevätauringosta, että unohdin ottaa ulkonaliikkumisluvan mukaan. Onneksi asun peltojen keskellä niin kaukana kyläkeskuksista, että poliiseja ei täällä ihan heti parveile, Kinnunen kertoo.

– Vastaan tuli traktorilla maanviljelijä, joka leväytti minulle yhteisymmärryksestä kertovan hymyn, josta nousi selvästi tokaisu: Jotkut ovat näköjään valmiit ulkoiluttamaan mitä tahansa päästäkseen kävelylle.

Kinnunen arvelee olevansa paremmassa turvassa maaseudulla kuin olisi kaupungissa.

– Maalla asumisen etu on myös se, että en ole kovin riippuvainen kaupan ruokatarvikkeista, hän sanoo.

– Elän melko pitkälle vietyä omavaraiselämää. Olen vuosikaudet julistanut, että tämä on tulevaisuuden ratkaisu.

Kinnunen tekee tavallisestikin töitä kotona. Hän kääntää pääasiassa sarjakuvia ranskaksi.

– Töitä tehdään, mutta julkaisuaikataulut menneet uusiksi.

Erityisesti pienet kustantamot kärsivät, koska kirjakaupat ovat kiinni.

– Yksi pieni kustantamo ilmoitti jo, että koska se riippuvainen kirjakauppatuotoista, toiminta joudutaan keskeyttämään.

Kinnunen kiittää Ranskan hallitusta siitä, että tämä on luvannut rahallista tukea myös itsensätyöllistäjille ja pienille yrityksille.

– Toivon, että näen sen rahan jonakin päivänä eikä se muutu vaikkapa verovähennyksiksi.