Naiset ovat Afrikan hi-virustartuntojen kasvot, mutta neljä kymmenestä itäisen ja eteläisen Afrikan tartunnan saaneesta on miehiä. Vaikka tartuntoja onkin enemmän naisilla, miehiä kuolee enemmän.
YK:n tavoitteena on, että tämän vuoden loppuun mennessä 90 prosenttia tartunnan saaneista on tietoisia tartunnastaan ja että heistä 90 prosenttia saa hoitoa ja että hoitoa saavista 90 prosentilla viruksen monistuminen on vähentynyt.
Jotkin Afrikan maat ovat vauhdilla saavuttamassa tämän tavoitteen, sillä naisille suunnatuilla valistus- ja hoito-ohjelmilla menee niin hyvin. Ne kuitenkin usein sivuuttavat miehet ja miehet jäävätkin kauas tavoitteista.
Maailmanlaajuisesti alle puolet hi-virustartunnan saaneista miehistä saa hoitoa.
YK:n raportti osoittaa, että maailmanlaajuisesti alle puolet hi-virustartunnan saaneista miehistä saa hoitoa. Naisista hoitoa saa 60 prosenttia. Kolmestakymmenestä Afrikan maasta kerätyt tiedot osoittavat myös, että miehet menevät hi-virustesteihin paljon epätodennäköisemmin kuin naiset.
Miehet kaihtavat terveyspalveluita
Saharan eteläpuoleisen Afrikan maiden miehet eivät käytä terveyspalveluita ja tietoisesti toimivat omaa etuaan vastaan.
Esimerkiksi Lesothossa, Malawissa, Tansaniassa ja Zimbabwessa miehet uskovat, että heidän ruumiinsa ja mielensä pitäisi sietää paljon. Terveydenhoitojärjestelmälle alistuminen on tarpeellista vain silloin, kun mies on täysin varma, ettei enää hallitse omaa terveyttään ja kohtaloaan.
Hi-virustartunnan kaltainen vakava, parantumaton sairaus ei sovi kohtaloaan hallitsevan miehen ihannekuvaan, joten miehet mieluiten välttävät tietoa mahdollisesta tartunnastaan.
Hi-virushoito-ohjelmien täytyisikin sen tähden esittää hi-virustestaus ja -hoidot toimina, jotka nimenomaan antavat miehille mahdollisuuden saada takaisin terveytensä ja koko kohtalonsa hallinta.
Hoito sinne missä miehet ovat
Hoitoa saa enimmäkseen klinikoissa, mutta miehet harvoin käyvät niissä. Hoito-ohjelmien täytyykin viedä palvelunsa sinne, missä miehet ovat.
Kun hi-viruksen itsetestausta kokeiltiin kolmessa Afrikan maassa, havaittiin, että se lisäsi miesten tekemiä testejä. Miehistä oli miellyttävää hallita testausprosessia sekä olla ensimmäisiä, jotka saivat tietää tuloksen.
Itsetestaus kuitenkin vaatii toisen testin, joka varmistaa tuloksen. Niinpä hoito-ohjelmissa täytyy miettiä, miten saada varmistustestaus itsetestaavien miesten ulottuville.
Yhteisöperustaisuus alentaa kynnyksiä
On myös tärkeää taata, että hiv-positiivisiksi havaitut saavat hoitoa. Monet päättävät olla hakeutumatta hoitoon tai lopettavat jo aloittamansa hoidot kesken. Joillekin on hankalaa hankkiutua klinikalle ja toiset pelkäävät tiedon tartunnastaan leviävän.
Yksi tapa alentaa hoitoon tulon kynnystä ovat lääkityksen täydennysryhmät, jotka muodostuvat yhteisön hi-virushoitoa saavista. Ryhmien hyväkuntoisimmat jäsenet hakevat vuorotellen lääkkeet koko ryhmälle, joten kenenkään ei tarvitse käydä klinikalla säännöllisesti.
Hi-viruksen tutkimiseen on ohjattu paljon resursseja, mutta se on tarjonnut valtavasti oppia, joka voidaan soveltaa muihin hoito-ohjelmiin. Esimerkiksi hi-viruksen leviämisen estoon ja hoitoon kehiteltyjä yhteisöperustaisia lähestymistapoja voidaan yhdistää diabeteksen ja korkean verenpaineen kaltaisten tautien hoitoon.