Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Sosioekonominen asema

Rakentuu aineellisista voimavaroista joita ovat tulot, omaisuus ja asumistaso. Niiden hankkimisen edellytyksiä ovat koulutus, ammatti ja asema työelämässä.

Lähde: THL

Lääketieteen kandidaatti Noora Knaappilan tuore väitöskirja esittää, että suomalaisnuorten ongelmakäyttäytymisen sosioekonomiset erot kasvoivat vuosina 2000-2015.

Väitöskirjatutkimuksessa ongelmakäyttäytymisen muotoina olivat tupakointi, kannabiksen käyttö, koulukiusaaminen ja rikekäyttäytyminen.

Aineistona käytettiin THL:n kouluterveyskyselyjä, joiden vastaajina toimivat peruskoulun 8.- ja 9.- luokkaiset. Sosioekonomista asemaa määritettiin sekä vanhempien työttömyydellä ja koulutustasolla että perherakenteella.

Keskivertoisen kannabiksen käytön, rikekäyttäytymisen ja koulukiusaamisen esiintyvyys ei muuttunut vuosina 2000-2015.

– Sen sijaan nämä ongelmakäyttäytymisen muodot yleistyivät nuorilla, joiden vanhemmista ainakin toinen oli käynyt vain peruskoulun, molemmat vanhemmat olivat olleet työttömänä viimeisen vuoden aikana ja niillä, jotka eivät asuneet molempien vanhempiensa kanssa, Knaappila kertoo tiedotteessa.

ILMOITUS

Keskivertoinen säännöllinen tupakointi vähentyi ja elinikäinen tupakoimattomuus lisääntyi.

– Sosioekonomisesti huono-osaisimmilla nuorilla myönteistä muutosta ei havaittu.

Sosioekonominen huono-osaisuus on riskitekijä

Viime vuosikymmeninä suomalaisten keskivertoinen terveyden ja hyvinvoinnin taso on kohentunut. Matalissa sosioekonomisissa ryhmissä vastaavaa kehitystä ei näy. Knaappila pitää ilmiötä huolestuttavana.

– Terveyserojen kaventaminen on ollut suomalaisen terveyspolitiikan kärkitavoitteita jo 1970-luvulta lähtien. Aiemmat toimenpiteet ovatkin jääneet vaille konkretiaa ja riittävää resursointia.

Knaappilan mukaan sosioekonominen huono-osaisuus pitää tunnistaa ongelmakäyttäytymisen riskitekijäksi ja haavoittuvassa asemassa oleviin nuoriin tulee kohdistaa ehkäiseviä toimenpiteitä. Eri ammattikuntien sektorirajat ylittävää yhteistyötä tarvitaan, jotta nuorten ongelmakäyttäytymistä voidaan vähentää.

Keskeisiä keinoja väestön terveyserojen kaventamiseen ovat muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen tasa-arvoinen saatavuus asuinalueesta ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta sekä riittävän toimentulon turvaaminen.

Sosioekonominen asema

Rakentuu aineellisista voimavaroista joita ovat tulot, omaisuus ja asumistaso. Niiden hankkimisen edellytyksiä ovat koulutus, ammatti ja asema työelämässä.

Lähde: THL