Hillol Datta, 26, matkusti kaksi päivää Länsi-Bengalin Kolkatasta koilliseen, Tripuran osavaltion Jampuin kukkuloille nähdäkseen vuoristoseudun kuuluisat appelsiineja notkuvat hedelmätarhat. Appelsiinien sijaan hän näki arekapalmujen sekavia rivistöjä.
– Olen pettynyt. Olin kuullut niin paljon Jampuin appelsiinitarhoista. Isänikin sanoi, että täällä rinteet peittyvät kultaan ja vihreään, Datta harmittelee.
Vuosikymmenien ajan runsaan kymmenentuhannen asukkaan Jampui tosiaan tunnettiin Intian ”appelsiinikulhona”, sillä seudun sadat maatilat tuottivat tumman kultaisia, mehukkaita appelsiineja, jotka voittivat palkintoja maatalousnäyttelyissä ympäri maan.
Alueen turismi ei toivu arekapalmun avulla.
Appelsiinit, kauppiaat ja turistit
Appelsiinien viljely Jampuissa alkoi 1960-luvulla. Appelsiinit puolestaan alkoivat heti vetää seudulle niin kauppiaita kuin turistejakin. Ostajia tuli naapuriosavaltioista Assamista, Meghalayasta ja Länsi-Bengalista.
Appelsiinien ympärille jopa kehitettiin Jampuin jokatalvinen satokauden appelsiinifestivaali.
– Assamilaiset kauppiaat aina ostivat appelsiinini puittain. Vakituiset asiakkaat kiersivät tarhassa ja sanoivat hintansa. Sain yhden puun appelsiineista 5 000 rupiaa (61 euroa), joskus enemmänkin. Niinpä ansaitsin satokautena keskimäärin 150 000 rupiaa (1 841 euroa). Heti kauppojen jälkeen aloimme valmistautua jouluun, Zoram Sailo muistelee.
Tlansangin kylässä asuva Zoram Sailo, 67, kasvatti appelsiineja kolme vuosikymmentä. Hänen naapureillaan oli vähemmän puita, joten he myivät yleensä satonsa toreilla turisteille ja paikallisille hedelmäkauppiaille.
Nagpur on Intian suosituin appelsiinien kasvatusalue. Itä-Intian toreilla Jampuin appelsiineista kuitenkin maksettiin korkeampia hintoja – 240–300 rupiaa (3–3,7 euroa) tusinalta – kuin nagpurilaisista, joita sai saman määrän 100–150 rupialla (1,2–1,8 euroa).
Härmä vei hedelmätarhat
Vuoden 2008 tienoilla Sailon hedelmätarhan puut alkoivat kuolla härmäsienitartunnan seurauksena. Lehdet harmaantuivat ja heikentyneet puut pudottivat hedelmänsä. Kahdeksan vuoden toistuvien katojen jälkeen hän luopui appelsiinien kasvatuksesta ja alkoi istuttaa arekapalmuja.
Härmäsientä olisi voinut torjua, mutta Jampuin viljelijöillä ei ollut siihen sen enempää resursseja kuin infrastruktuuriakaan. Monet myös sanovat, että muuttuvat ilmasto-olosuhteet saivat härmän ryöstäytymään ja aiheuttamaan puutarhojen puiden joukkokuoleman.
– Esimerkiksi tämän vuoden tammikuussa keskipäivän lämpötila oli jopa 25 celsiusastetta. Koimme helleaaltoja jopa lokakuussa, joka on tavallisesti aamukasteen aikaa. Aiemmin myrskysi kesäisin ja rankkoja sateita oli vain kesä- tai heinäkuussa. Nyt meillä on syklonimyrskyjä läpi vuoden. Niinpä emme tiedä, tuliko härmä ensin vai toivatko säät sen tänne, Phuldungsein kylän entinen opettaja Dokchoro Reang pohdiskelee.
Myös Manipurin maatalousyliopiston Feroze Mohammed Sheikhin vuonna 2018 tekemässä tutkimuksessa kiinnitetään huomiota Jampuin muuttuvaan ilmastoon. Tutkimuksen mukaan alueen monsuunit ovat viivästyneet, lämpötilat nousseet ja viileät tuulet vähentyneet. Tämä vaikuttaa edistäneen härmähyökkäystä ja sen jälkituhoja.
Turismi tuskin toipuu
Osavaltion hallitus on viljelijöitä auttaakseen antanut taloudellista ja teknistä tukea arekapalmujen kasvatukseen. Arekapähkinäsatoa korjataan neljästi vuodessa, yksi puu voi tuottaa 200–300 kiloa pähkinöitä ja kysyntää on ympäri vuoden.
– Appelsiinien tavoin arekaa voi kasvattaa vuoren rinteillä, mikä on iso etu, sanoo Sailo, joka odottaa ensimmäistä arekasatoaan myöhemmin tänä vuonna.
Alueen turismi ei kuitenkaan toivu arekan avulla. Aiemmin oppaat kierrättivät matkailijoita ihailemassa appelsiinitarhoja, mutta nykyään kukkuloilla ei ole vetovoimaa.
Nekin harvat turistit, jotka Jampuihin saapuvat, palaavat pikaisesti eivätkä esimerkiksi syö paikallisissa ravintoloissa.
– Areka on varmaan hyvä, mutta ei se tuo asiakkaitamme takaisin, ravintoloitsija Lalnun Puii huokaa.