Euroopan unioni maksaa nyt kallista hintaa Turkin yksinvaltiaan Recep Tayyip Erdoğanin kanssa solmitusta sopimuksesta. Vuonna 2016 osapuolet sopivat, että Turkki sulkee rajansa eikä päästä siellä olevia pakolaisia lähtemään kohti EU:ta. Vastalahjaksi Erdoğan sai miljardeja EU:lta.
Kuten usein EU:ssa käy, tämän jälkeen varsinaiselle ongelmalle eli pakolaisuuden juurisyille ei tehty mitään. Eikä oikeastaan millekään muulle tehty juuri mitään, esimerkiksi niin kutsuttu taakanjako on täysin jumissa.
Nyt vaikeuksiin ajautunut Erdoğan näyttää, kuinka järkevää diktaattorien kanssa on solmia sopimuksia. Turkki on alkanut jälleen päästää pakolaisia Kreikan rajalle, missä rajavartijoiden vastauksena ovat olleet muun muassa kumiluodit ja kyynelkaasu.
Turkin armeija on julistanut käyvänsä sotaa Syyriassa presidentti Bashar al-Assadin joukkoja vastaan. On helppo laskea, että Erdoğan painostaa pakolaisilla EU:ta tukemaan Turkkia. Epäinhimillistäkö? Täysin, mutta mitä muuta diktaattorilta voi odottaa?
Muutamassa päivässä Kreikan rajalle on saapunut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kannattaa huomata, että Turkissa on noin 3,5 miljoonaa Syyrian sotaa paennutta pakolaista, joita Erdoğan voi käyttää kyyniseen valtapeliinsä.
Valmistautua pitää kun voi
EU on jälleen kriisin edessä, koska ydinongelman ratkaisemiseksi ei ole tehty oikeastaan mitään. Ratkaisu ongelmaan ei ole tuhansien rajavartijoiden lähettäminen EU:n ulkorajoille ampumaan ihmisiä kumiluodeilla. Ratkaisu on lähtömaiden tilanteen korjaaminen, minkä lisäksi EU:n pitää löytää sopu turvapaikanhakijoiden tasaiseksi jakamiseksi unionin jäsenmaiden kesken.
Vihreiden europarlamentaarikko Ville Niinistö tiivisti Twitterissä osuvasti ongelman syyn.
EU-maat ovat viime vuosina epäonnistuneet Syyrian konfliktin ratkaisemisessa ja luottaneet liikaa kyseenalaiseen pakolaissopimukseensa Turkin Erdoganin kanssa.
Tänä aikana olisi pitänyt laittaa kuntoon solidaarinen, yhteinen turvapaikkamenettely.
Valmistautua pitää kun voi.
— Ville Niinistö (@VilleNiinisto) March 1, 2020
Nyt Kreikan pääministeri Kyriákos Mitsotákis on ilmoittanut, että maa ei tule päästämään ihmisiä rajan yli. Toisin kuin vuonna 2015, päätös ei ole herättänyt pöyristymistä, vaan Kreikalle on Ranskan presidentti Emmanuel Macronin johdolla julistettu solidaarisuutta.
Rajojen sulkemista ovat väläyttäneet myös monet muut jäsenmaat. Vapaa liikkuvuus, joka on yksi EU:n perusperiaatteista, on lentämässä roskakoriin.
Tiukkaa ja monilla tavoin epäinhimillistä politiikkaa selittää pitkälti äärioikeiston suosio eri puolilla Eurooppaa.
Jäsenmaat torpanneet ratkaisut
On jollain tapaa jopa hauskaa, että äärioikeisto solvaa EU:ta federalistiseksi ja syyttää sitä jäsenvaltioiden jyräämisestä. Tässä tapauksessa juuri jäsenvaltiot ovat estäneet kaikki yritykset löytää ratkaisut reilun turvapaikkajärjestelmän luomiseksi.
Jos EU olisi oikeasti liittovaltio, jonkinlainen ratkaisu – hyvä tai huono – tähän olisi jo voinut löytyä. Kansallisvaltioiden EU:ssa ratkaisu on ajautua kriisistä kriisiin. Silloin kysymykseksi nousee enää se, mikä kriisi jää EU:n viimeiseksi.