Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo, mikä oli eduskunnan tärkein asia tällä viikolla?
Valiokunnissa on ollut aika hiljaista. Intensiivisempi työ sijoittuu varmaankin loppukevääseen.
Oman työn näkökulmasta katsottuna meillä oli ihmisoikeusverkoston, jonka puheenjohtaja olen, ihmisoikeudet ja ilmasto -tapaaminen, ja se oli todella hyvä. En ole aiemmin ymmärtänyt, että ihmisoikeusverkosto on niin merkittävä toimija. Sillä on paljon jalansijaa tässä talossa.
Salikeskusteluissa on käsitelty EU-puheenjohtajuutta, ja miten se meni. Siinä ehkä merkittävää oli, että useissa puheenvuoroissa nostettiin esiin oikeusvaltioperiaate ja se, kuinka hieno saavutus sen edistäminen puheenjohtajuuskaudella oli. Tietenkin siinä oli ristiriita, että perussuomalaiset eivät ole tästä samaa mieltä, ja he ovat aiemmin asettuneet tukemaan esimerkiksi Unkaria Suomen linjaa vastaan.
Tietenkin koronavirus oli tärkeä asia, mutta siinäkin olisi toivonut maltillisempaa käsittelytapaa. On aika historiallista, että kyselytunti perutaan.
Tällä viikolla eduskunnassakin puhuttiin paljon koronaviruksesta. Toivoit torstaina, että keskustelu eduskunnassa pysyy asiallisena. Pysyikö se?
Ennakointiin nähden olin yllättynyt, että se pysyi niin asiallisena. Meillä oli Helsingin valtuustossa edeltävänä iltana sama keskustelu, ja sekin pysyi suurimmilta osin asiallisena. Siellä oli pari ylilyöntiä.
Mutta eduskunnassa keskustelu pysyi asiallisena ja faktapohjaisena. En usein kokoomusta kehu, mutta oli hyvä, että Orpo teki ulostulon tässä asiassa. Hän totesi, että tällä asialla ei pidä politikoida. Se oli hyvä ja tervetullut avaus.
Mikä oli vasemmistoliitolle viikon tärkein asia?
Tällä viikolla ei ole ollut isompia asioita, mutta meidän ministerimme hoitavat hienosti tehtäviään. Minusta tuntuu, että Aino-Kaisa Pekonen ja Li Andersson ovat saavuttaneet arvostusta yli puoluerajojen.
Esimerkiksi Aino-Kaisa oli eilen torstaina A-studiossa vakaa järjen ääni.
Kun on ollut hallituskriisiä ja gallupkriiseilyä, meidän profiilimme ja linjamme on ollut hyvin fokusoitu. Yleensähän vasemmisto kantaa historiassaan eripuraa ja repivyyttä. Ehkä tämä kertoo nykyajan vasemmiston tilasta, että olemme rauhallinen ja eteenpäin katsova ääni kaiken keskellä.
Mikä asia jäi tiedotusvälineiltä huomaamatta?
Tietenkin fasismikeskustelu on ollut pinnalla. Siinä medialta on ehkä jäänyt huomaamatta laajempi konteksti. Olisi voinut analysoida enemmän sitä, mikä tilanne oli vuonna 2017 kun perussuomalaiset hajosi.
Perussuomalaiset on tuonkin jälkeen vielä radikalisoitunut. Kokoomusta pitäisi haastaa enemmän siitä, että jos he vuonna 2017 ilmoittivat, etteivät ole valmiita yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa, niin mikä asia on muuttunut, että nyt yhteistyö olisi mahdollista? Se on jäänyt toimittajilta kysymättä.
2017 oli aivan selkeätä, silloin tiedotustilaisuuksissa puhuttiin ihmisoikeuksista ja yhteisestä arvopohjasta, ettei kokoomus ollut valmis samaan hallitukseen. Mikä on sen jälkeen muuttunut, että nyt se olisi mahdollista?
Etenkin kun perussuomalaiset on vain radikalisoitunut siitä.
Mikä on tämän viikon levysi?
Elän ruuhkavuosien keskellä. En tiedä tapahtuuko muille niin, mutta musiikin kuuntelu lässähtää arjen keskellä.
Mutta yksi lempilaulajistani on ruotsalainen, iranilaistaustainen Laleh. Hänen kappaleitaan kuuntelen usein.
Itse asiassa Ruotsin vasemmistopuolueen kansanedustaja Daniel Riazat kertoi minulle Lalehin taustasta, joka on todella hurja.
Suren sitä, että ehdin lukea kaunokirjallisuutta niin vähän. Olen lukenut Juhani Branderin esseekokoelmaa Miehen kuolema. Pohdintoja maskuliinisuudesta.