Tampereen Työväen Teatteri/Kari Sunnari

Epäonnistuneesta poliitikosta tulee harvemmin menestyvä taiteilija, mutta päinvastoin voi kyllä käydä, kuten Hitlerin tapauksessa. Tätä voisi kutsua myös taiteen ja politiikan laadulliseksi eroksi.

Mutta millaisena ”suurmiehenä” Hitler näyttäytyy, kun häntä esittää 83-vuotias Seela Sella?

Hitler on ollut hänen toistaiseksi toteutumaton unelmaroolinsa. Saattoihan Hitler olla Adolf Hitlerin toteutunut unelmarooli.

Seela Sellan unelma kävi toteen, kun hän esittää Tampereen Työväen Teatterissa Michael Baranin (s.1963) käsikirjoittamassa ja ohjaamassa Hitler ja Blondi -näytelmässä Hitlerin roolin. Onko lopputulos verrattavissa esimerkiksi Veikko Huovisen Hitleriä käsittelevään romaaniin Veitikka? Sella tekee Hitleristä oudon hiipparin, ihmisen varjon, mikä varmaan vastaa todellisuutta paremmin kuin natsipiirien hellimä sankarimyytti. Esimerkiksi Hitlerin suhde sisarentyttäreensä Geliin on niin omituinen, että vähemmästäkin pedofilia- tai #metoo -epäilyt heräävät.

Psykoanalyytikko C.J. Jung (1875 – 1961) toteaa esseessään ”Sivilisaatio muutoksessa, että saksalaiset eivät suuressa järjestyksen kaipuussaan ymmärtäneet, että Hitlerin erityisyys oli siinä, että tämä symboloi jotain jokaisessa yksilössä ilmenevää:

”Hitler oli kaikkien inhimillisten huonommuudentunteiden loistava henkilöitymä. Hän oli kerta kaikkiaan kyvytön, sopeutumaton, edesvastuuton, psykopaattinen persoonallisuus, täynnä tyhjiä, lapsellisia fantasioita, mutta kirottu rotan tai katupojan terävällä vaistolla. Hän edusti musertavassa määrin varjoa, meidän jokaisen persoonallisuuden sisintä osaa. Yksinkertaisin totuus ja jokaiselle määrätty kohtalo on tulla tietoiseksi tuosta varjosta ja oppia tulemaan toimeen sen kanssa.”

ILMOITUS

Koiran näkökulma

Jungin mukaan me tiedämme varsin hyvin, että olosuhteet riippuvat suurimmaksi osaksi siitä, miten itse niihin suhtaudumme. TTT:n uutuusnäytelmässä Hitlerin saksanpaimenkoira Blondi (Verneri Lilja) suhtautuu isäntäänsä ymmärtäväisenä sivustakatsojana, ja pitää jopa päiväkirjaa, koska omaelämäkerrallinen autofiktio on nykyään muodikasta.

Tämä Blondin näkökulma onkin oiva näköalapaikka raportoida katsojalle, mikä mies se Hitler oikeasti on. Samoin kuten roomalaisen kirjailija Apuleiuksen (n.125 – 180) Lucius-aasi”-romaanissa aasiksi noiduttu Lucius-prinssi, Blondi pääsee seuraamaan yksityisiä asioita alastomana, sensuroimattomana. Lucius-aasin tavoin myös Blondi seuraa ja tutkii arkielämän ”vuodesalaisuuksia,” jotka ovat ehdottoman yksityistä ja henkilökohtaista elämää, eivätkä ne siedä päivänvaloa, vieraita katseita, eivätkä voi eivätkä saa tapahtua kaikkien nähden, julkisesti.

Tämä näkökulma toimii Hitler ja Blondi -näytelmässä erinomaisesti. Se on täydellinen vastakohta julkiselle henkilölle, joka julistaa ja selostaa itseään ja tekemisiään aina parhain päin. Yksityiselämää kuvaavan kirjallisuuden peruslähtökohta on aina se, että se seuraa ja kuuntelee salaa, miten toiset elävät. Virallinen elämäkerta nostaa kohteensa jalustalle. Hitler ja Blondi -näytelmä liikkuu näiden kahden kirjallisuuslajin molemmin puolin.

Natsien jäljiltä oli
musiikki laitettava uusiksi

Näytelmän alussa juontaja (Verneri Lilja) tulee lavalle mikrofonin eteen mustassa college -paidassa, jossa lukee suurin valkoisin kirjaimin PEACE: ”Käsi ylös, onko paikalla yhtään natsia”, juontaja kysyy. Kun yhtään kättä ei nouse, juontaja vastaa: ”Natsit ovat kuin Vain elämää -tarinat, aina tulee uusia.”

Näyttämön takaosassa sumun ja hämärän valon keskellä Seela Sella pukeutuu Hitlerin univormuun, laittaa lopuksi koppalakin päähän ja kävelee hiljaa lavan eteen ja ryhtyy pauhaamaan Hitlerin puheita:

”Sen opin ensimmäisessä maailmansodassa Schopenhauerin kirjoista, että taiteellisten nerojen kohtalona on tulla väärin ymmärretyiksi…”Minä olen naimissa Saksan kansan ja sen kohtalon kanssa…”

Stockhausenin musiikkia soittava ja Hitlerin sisarentytärtä Geliä esittävä Mariola Aniolex kertoo säveltäjä Karlheinz Stockhausenin (1928 -2007) perheen traagisen tarinan.

Esityksen musiikit on mietitty huolellisesti, myös äänimaisema ja valaistus tukivat esitystä. Stockhausenin pianokappaleiden esittäminen toi rytmiä esitykseen ja antoi katsojalle tilaa ja aika ajatella, mitä tarkoitti, kun sodan jälkeen saksalainen musiikki ja koko taide oli laitettava uusiksi ja vieroittaa mahtipontisesta natsien marssimusiikista. Natsien aikakausi tuhosi musiikista ja taiteesta luovuuden.

Nimet suuryhtiöiden takana

Blondi luettelee henkilöiden nimet, jotka avasivat lompakkonsa Hitlerille vuoden 1933 vaaleissa. Näiden nimien takaa löytyivät saksalaiset suuryhtiöt, kuten Krupp, jotka käyttivät auliisti Hitlerin tarjoamaa keskitysleirien orjatyövoimaa.

Sodan jälkeen Kruppin tehtaat joutuivat liittoutuneiden valvontaan ja 40 prosenttia tehtaista lakkautettiin. Krupp tuomittiin maksamaan 250 euroa jokaiselle keskitysleirissä Kruppille orjatyövoimana työskennelleelle. Enempää ei tehtaalla ollut varaa korvata.

Saksan suurimpana rauta- ja terästeollisuusyrityksenä Krupp vaurastui Hitlerin Saksan massiivisen sotavarustelun avulla. Gustav Kruppin poika Alfred Krupp (1907 – 67) tuomittiin vuonna 1948 vankeuteen 12:ksi vuodeksi orjatyövoiman käytöstä, mutta vapautettiin jo 1951 ja hän palasi yrityksen johtoon vuonna 1953. Blondi muistuttaa katsojia:

”Olen varma, että teidän jokaisen kotona jossain laitteessa on Varta-paristo tuomassa valoa tai viihdettä elämäänne. Varta oli yksi suurimmista Hitlerin rahoittajista vuoden 1933 vaaleissa, sekä käytti ahkerasti keskitysleirien orjatyövoimaa.”

Loppuaplodien aikana heräsi kysymys, oliko näytelmän pääosissa herra vai hänen koiransa? Koiramaisen keveästi liikkuva, tilanteesta toiseen koiramaisesti sujahtava Hitler-jugend asuinen Verneri Lilja piteli katsomoa otteessaan koko ajan, kun Seela Sellan Hitler oli pelkkä ihmisen varjo suurine puheineen.

Tämä on näytelmä, josta tullaan puhumaan vielä pitkään ja monenlaisissa yhteyksissä. Ja jos tämä näytelmä ei ole ajankohtainen tänään, niin koska sitten?

Hitler ja Blondi saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa syksyllä 2020.

Tampereen Työväen Teatteri: Hitler ja Blondi – Kolmetoista laulua diktaattorille. Käsikirjoitus ja ohjaus Michael Baran, lavastus- ja pukusuunnittelu Tarja Simoine, valot Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, äänet Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen, kampaukset ja maskit Pia Kähkönen, tuottaja Heidi Kollanus, tuotantosihteeri Minna Viklund. Rooleissa: Seela Sella, Verneri Lija, Mariola Aniolek / Niina Ranta.Tampereen Työväen Teatterin ja Suomen Kansallisteatterin yhteistuotanto. Kantaesitys oli 19.2.2020 TTT:n Eino Salmelaisen näyttämöllä.