Lehtikuva/Markku Ulander

Kommentti: Yhdestä kannatusmittauksesta ei kannattaisi repiä isoja otsikoita, mutta Yle ja HS tekevät tärkeätä työtä teettämällä kyselyitä säännöllisesti.

Helsingin Sanomat julkaisi keskiviikkona tuoreen gallupin, joka ei oikeastaan sisällä minkäänlaista uutista. Pääministeripuolue SDP:n kannatus nousi tammikuusta 1,2 prosenttiyksikköä, mutta muutos mahtuu tukevasti virhemarginaaliin. HS:n kannatusmittauksen virhemarginaali kun on noin 2,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Kaikkien muiden puolueiden kohdalla muutokset olivat alle prosenttiyksikön. Tällä hetkellä puolueiden kannatukset näyttävät vakiintuneen.

Hesarin lisäksi Yle julkaisee joka kuukausi eduskuntapuolueiden kannatusmittauksen. Koska kyseessä ovat myös Suomen suurimmat tiedotusvälineet, ei ole ihme, että muutkin tiedotusvälineet kyselyihin tarttuvat.

Tämä on johtanut siihen, että aina Ylen tai HS:n kyselyn julkaisupäivänä toimittajat kyttäävät jonkun puolueen puheenjohtajan kommentteja. Tällä hetkellä tuo puolue on yleensä keskusta, koska puolueen kannatus on tunnetusti romahtanut.

Ja sekin on tunnettua, että jos puolueen kannatus on noussut edes hieman, on puheenjohtaja yleensä helposti tavoitettavissa. Muussa tapauksessa yleiskommentoinnin hoitaa yleensä puoluesihteeri. Ja sekin on tunnettua, että puoluesihteerit eivät nykyään yleensä kommentoi mitään muuta kuin puolueille hieman kiusallisia asioita.

ILMOITUS

Gallupeilla on iso merkitys

Silloin tällöin kuuluu kannatusmittausten julkaisun jälkeen – etenkin jos oman puolueen kannatus ei ole noussut – mutinaa, että gallupeja ei pitäisi julkaista näin usein.

Itse asiassa Hesari ja Yle tekevät suuren palveluksen tilaamalla gallupin säännöllisesti. Esimerkiksi Yle tarjoaa mahdollisuuden tarkastella kannatusmittausten tuloksia vuodesta 2006 lähtien. Sieltä löytää esimerkiksi vastauksen kysymykseen, milloin vasemmistoliiton kannatus oli Ylen kyselyssä viimeksi yli kymmenen prosenttia. Oikea vastaus on lokakuu 2006.

Kannatusmittausten oikea merkitys onkin siinä, että ne tarjoavat mahdollisuuden tarkastella puolueiden kannatuksen muutoksia pitkällä aikavälillä.

Yhdessä asiassa kriitikot ovat kuitenkin täysin oikeassa. Miksi ihmeessä yhdestä kannatusmittauksesta revitään isoja otsikoita?