Lehtikuva/Martti Kainulainen

Suomifutista ei tunneta maailmalla kovin hyvin, ja siksi päänavaajien rooli on tärkeä.

Usein joukkueen menestyessä tavataan ylistää pelaajia, häviön hetkellä osoittaa sormella valmentajaa. Miesten A-maajoukkuetta seuranneet eivät ole voineet välttyä huomaamasta, miten usein menneinä vuosikymmeninä Huuhkajien menestymättömyys on laitettu kulloisenkin managerin piikkiin – välillä aivan syystäkin. Tästäkin näkökulmasta on ollut ilahduttavaa, miten paljon Huuhkajien viimeaikaisessa nousukiidossa on puhuttu asiantuntevan valmennuksen merkityksestä ja nostettu Markku ”Rive” Kanerva kansakunnan kaapin päälle.

Toimittaja Mikko Vehviläinen esittelee viime vuonna ilmestyneessä Palloluotsien kivinen tie -kirjassaan (Aviador Kustannus) Riven lisäksi nipun kotimaisia mutta ulkomailla meritoituneita valmentajia. Lähestymistapa muistuttaa kovasti tälläkin palstalla esiteltyjä Atik Ismailin suomifutiskirjoja: ihmiset esitellään haastatteluiden kautta, välillä kirjoittajan omilla muistoilla höystäen kuitenkin niin, että haastateltavien oma ääni on pääosassa.

Vehviläinen on työstänyt kirjaa huolella ajan kanssa, mikä on sekä sen vahvuus että yllättävä heikkous – osa kirjan sisällöstä nimittäin on ehtinyt vanhentua tavalla, jota tuskin kirjoittajakaan osasi odottaa. Lähes jokaisen valmentajan kanssa nimittäin pohditaan, miksemme ole vielä päässeet miesten arvokisoihin ja mitä tälle asialle voisi tehdä. Kirjaa lukiessa alkaa väkisin hahmottaa, miten nopeasti Riveluutio on murskannut ennakkoluulomme suomifutiksen rajoista ja samalla myös ne rajat.

Suomalaisten pelaajien pääsyä ulkomaisiin sarjoihin on tavattu pitää ensiarvoisen tärkeänä suomifutiksen kehittymiselle. Vehviläinen muistuttaa, että sama koskee valmentajia – ja nämä kulkevat käsi kädessä, sillä kontaktien merkitys on ammattilaiskentillä valtava. Suomifutista ei tunneta maailmalla kovin hyvin, ja siksikin yksittäisten päänavaajien rooli on tärkeä. Esimerkiksi Jani Sarajärvi huomauttaa, miten José Mourinhon menestys on tasoittanut tietä lukuisille portugalilaisille. Tie on silti kirjan otsikon mukaisesti usein kivinen. Vuosia Ruotsissa valmentanut Sixten Boström toteaa, että oman maan valmentajat tuppaavat menemään lähes kaikkialla ulkomaan elävien edelle. Vierastyöläiselle vaatimukset ovat kovemmat.

Vehviläisen kirjan ehdoton vahvuus on sen syväluotaavuus. Pitkissä haastatteluissa valmentajat saavat rauhassa kertoa urastaan ja kokemuksistaan, ja esimerkiksi Mika Lönnströmin tarinoinnit Thaimaan ja Malediivien kaltaisista eksoottisista urheilumaista ovat todella viihdyttäviä. Myös muutaman naisvalmentajan mukanaolo ilahduttaa ja monipuolistaa pakettia. Suurelle yleisöllekin tutun Marianne Miettisen osuus lienee kirjan koskettavin: älykäs valmentaja pohtii avoimesti epäonnistumisiaan ja niistä selviämistä.

ILMOITUS

Kirjassa nousee esille kiinnostavasti myös valmennuskulttuurin muutos. Vanhemman koulun kasvatit toistuvasti kertovat pitävänsä tietynlaisesta pelitavasta ja pitäytyvänsä siinä materiaalista riippumatta, nuoremmat taas toteavat muokkaavansa taktiikkaa pelaajien ominaisuuksien mukaan. Menestyneille suomalaisvalmentajille tuntuisikin kirjan perusteella olevan yhteistä joukkueen ja tiimityön arvottaminen ohi superyksilöiden kaipuun. Moni muistuttaa naapurimaastamme Ruotsista ja myös Islannista, joissa yhteen hiileen puhaltamalla on päästy arvokisoihinkin ilman kovin suuria tähtiä. Lämminhenkinen kirja jättää luottavaisen olon: haastateltujen valmentajien jalanjäljissä astellen on tulevaisuuden koutsien urapolku huomattavasti entistä sileämpi.

Viikon vakiolapulla on brittifutista. Kollega Jaakko Alavuotunki ruoti viikko sitten tällä palstalla Leedsin haparointia, mikä sai viikonloppuna jatkoa Marcelo Bielsan suojattien otettua pataan Nottinghamilta. Mikäli nousuhaaveet halutaan pitää elossa, olisi voittoja korkea aika tulla. Lauantaina se on todennäköistä, sillä kohteessa 3 vastaan astelee huomattavasti heikompi Bristol City. Leedsin ollessa kyseessä varmistus on silti tarpeen, joten lyömme kolmoskohteeseen ykkösristin.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 15.2. kello 16.58. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2(1), 1, 1(x), 1, 2(x), 1, 1(x), 2, 1, 1, 1(2), 1(x), 1.

Päätoimittaja Sirpa Puhakka

Hyvä lukija!

”Jokainen tilaus vahvistaa meitä tekemään parempaa journalismia, vaihtoehtoa valeuutisille ja humpuukille”, sanoo päätoimittaja Sirpa Puhakka.

Tilaa Kansan Uutiset ja edistät moniäänistä journalismia!