Lehtikuva/Tom Brenner

Esivaalien tulos – kun se joskus selviää – jää sen varjoon, miten demokraatit saavat sotkunsa selvitettyä.

Tiistaina aamupäivällä olisi pitänyt jo useita tunteja olla tiedossa, kuka tai ketkä demokraattien ehdokkaista saivat Iowan esivaaleista potkua kampanjaansa ja ketkä joutuvat nuolemaan haavojaan.

Toisin kävi. Ensin petti ohjelma, jolla äänet piti kerätä. Sitten tuloksia ei saatu koottua edes puhelimitse.

Tuskin voi kuvitella mitään, mikä demokraattien esivaaleissa olisi voinut tuottaa suurempaa hyötyä republikaanien Donald Trumpin uudelleenvalintakampanjalle. Demokraattien on pakko ainakin vähän aikaa pitää sordiinoa päällä syyttäessään Trumpin esikuntaa epäpätevyydestä ja kyvyttömyydestä.

Demokraatit tarjosivat aseet suoraan Trumpin käsiin.

Demokraatit tarjosivat aseet suoraan Trumpin käsiin. Trumpin kampanja voi kysyä, että näiden demokraattitunarien käsiinkö haluatte uskoa maan talouden. Ja varmasti kysyykin.

Ensimmäisten joukossa pääsi vahingoniloaan purkamaan Trumpin vuoden 2016 kampanjan päällikkö Brad Parscale. Hänen mukaansa ”on luonnollista, että ihmiset epäilevät prosessin rehellisyyttä”.

ILMOITUS

”Ja nämäkö ovat ihmisiä, jotka haluaisivat pyörittää maamme koko terveydenhoitojärjestelmää?” Parscale kysyi demokraatteihin viitaten.

Miljoonien silmien edessä

Iowan esivaalit olivat tarkkaan ottaen vaalikokouksia. Ensimmäisen äänestyskierroksen jälkeen niiden ehdokkaiden kannattajat, jotka kullakin kokouspaikalla (niitä oli kaikkiaan runsaat 1 600) keräsivät ehdokkaalleen alle 15 prosenttia äänistä, saivat valita toiselle kierrokselle uuden ehdokkaan.

Varsinaisissa esivaaleissa – joista ensimmäiset ovat ensi viikon tiistaina New Hampshiressa – käydään vaalipaikoilla äänestämässä kuten varsinaisissa vaaleissakin.

Vaikka Iowassa on vain kolme miljoonaa asukasta, vajaa prosentti Yhdysvaltain väestöstä, koko maan huomio kohdistuu kerran neljässä vuodessa sinne, koska se aloittaa esivaaliruljanssin.

Niinpä amerikkalaiset saivat seurata demokraattien iowalaista mahalaskua kaikkien valtakunnallisten kanavien suorissa lähetyksissä.

Epätoivoiset ehdokkaat yrittivät yksi toisensa jälkeen julistaa itsensä voittajiksi perustellen sitä omilta kampanjaorganisaatioiltaan saamiltaan tiedoilta.

Ensimmäiset ehdokkaat lähtivät jo heti aamulla kohti New Hampshirea.

Luottamus järjestelmään horjuu

Iowan esivaaleista seuraa luultavasti myös loputon spekulaatio siitä, sotkiko joku ulkopuolinen taho ne tahallaan.

Sotku luultavasti heikentää edelleen luottamusta koko poliittiseen järjestelmään. Tämä hyödyttää varmaankin Trumpia, jonka kannattajat uskovat mieluummin messiaaseensa kuin järjestelmään.

Riittävän iäkkäille tulevat mieleen vuoden 2000 presidentinvaalit, jotka huipentuivat viikkoja kestäneeseen ääntenlaskuun Floridan osavaltiossa. Korkein oikeus toimi lopulta ratkaisijana George W. Bushin eduksi ja lopetti tarkistuslaskentojen tarkistuslaskennat.

Yksi sotkun seurauksista voi olla se, että Iowa menettää asemansa ensimmäisten esivaalien osavaltiona – asema jonka se aikoinaan vei New Hampshirelta.

Iowan erityisasema on jo aiemmin kyseenalaistettu sen vuoksi, että se ei ole väestörakenteeltaan edustava. Osavaltion asukkaista 90 prosenttia on valkoihoisia.

Voittajan etu heikkenee

Barack Obaman entinen kampanjapäällikkö David Plouffe arvioi Guardianissa, että Iowan esivaalien päättyminen sekasotkuun hyödyttää niitä ehdokkaita, jotka eivät siellä menestyneet.

”Luultavasti sekä voittajaan että yllättävän vahvasti menestyneisiin kohdistuva huomio jää vaisuksi, eivätkä ne, joilla meni huonosti, joudu maksamaan siitä täyttä hintaa.”

Ennakkoarvioiden mukaan sekä Joe Biden että Bernie Sanders olivat pakkovoiton edesssä. Biden siksi, että hän on ollut johdossa useimmissa valtakunnallisissa gallupeissa; Sanders siksi, että hän on johtanut useimpia viimeaikaisia Iowan gallupeja.

Ykköstilaa heikompi suoritus haittaisi kumman tahansa kampanjaa, mutta nyt huomion kohdistuessa sekasotkuun tämän merkitys ehkä vähenee.

Koko presidentinvaalit eivät toki vielä ratkenneet tähän. Ennen marraskuuta ehtii tapahtua vielä vaikka mitä. Mahdollisimman huonon alun demokraatit kuitenkin saivat pyrkimykselleen syrjäyttää Yhdysvaltain historian huonoin presidentti.