Marzia Gholami

Marzia Gholami

28-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Pari vuotta sitten hän erosi puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaisesti isän vanhemmat huolehtivat tyttärestä. Marzia on kuitenkin saanut oikeuden tavata lastaan.

Toissa keväänä Marzia sai uuden työpaikan insinööritoimistossa.

Kabulissa toimii Afganistanin vammaisten lasten järjestö (Disabled Children Organization of Afghanistan), jossa olen mukana. Lähdin mukaan, koska halusin tehdä jotain muidenkin kuin itseni hyväksi. Ajattelin, että voin hyvin tukea vammaisia lapsia maksamalla joka kuukausi tälle organisaatiolle pienen summan palkastani.

Monissa muissa maissa vammaisista lapsista ja heidän oikeuksistaan huolehtiminen on yksi yhteiskunnan tärkeistä tehtävistä, mutta täällä muut ongelmat – korruptio, yleinen turvattomuus ja väkivaltaiset iskut – saavat meidät unohtamaan näiden lasten avuntarpeen.

Työpaikkamme toinen naistyöntekijä Zahra on kertonut minulle oman perheensä tilanteesta. Hänellä on veli, joka on syntymästä lähtien ollut sekä fyysisesti että henkisesti vammainen. Perhe yritti löytää jonkun paikan, jossa veli olisi voinut saada hoitoa ja jossa häntä olisi autettu kehittymään. He eivät löytäneet mitään tahoa, eivät järjestöä eivätkä koulutuskeskusta, joka olisi voinut auttaa.

ILMOITUS

Järjestö, jonka toiminnassa olen mukana, pyrkii muuttamaan tätä tilannetta. Yksi järjestön aktiivisimmista ja aikaansaavimmista jäsenistä on Fatema Mahmoodi.

Fatema Mahmoodi on 54-vuotias ja valmistunut sairaanhoitajaksi Iranissa, jossa toimi hoitajana 25 vuotta ennen kuin muutti takaisin Afganistaniin.

Seitsemän vuotta sitten hän perusti omilla rahoillaan kuurojen kuvataidekoulun. Kun mitään ulkopuolista tukea ei ollut, hän joutui kuitenkin lopulta sulkemaan koulun ovet.

Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Fateman tukena on ammattimaisesti toimiva, kokenut ja aktiivinen joukko, jonka avulla hän voi toteuttaa suunnitelmiaan. Myös kuvataidekoulun kaksi opettajaa ovat järjestömme jäseniä. Kaikki tekevät työtä ilmaiseksi ja maksavat yhdessä koulun vuokran ja tarvikkeet.

Rene Nazar

Fatema kertoo kutsumuksestaan ja halustaan auttaa vammaisia lapsia ja nuoria.

– Kun tulin Iranista takaisin Afganistaniin, minulla oli Kabulissa vastaanotto. Otin vastaan erilaisia potilaita, jotka etsivät apua terveydenhoidollisiin ongelmiinsa. Yhtenä päivänä vastaanotolleni saapui kaunis nuori tyttö vanhan miehen kanssa. Ajattelin, että mies olisi hänen isänsä, mutta ilmeni, että mies olikin hänen aviomiehensä. Tyttö oli kuuro. Minulle kerrottiin, että koska hän oli kuuro, hänen vanhempansa naittivat hänet vanhalle ja sokealle miehelle.

– Kerran taas kävellessäni kadulla, näin naisen, joka oli vihainen lapselle ja huusi tälle ”kuuro tyttö, kuuro tyttö!”. Tulin surulliseksi, kun näin naisen reaktion. Meidän pitäisi ymmärtää, että kuurous ei merkitse tyhmyyttä – vammainen lapsi voi olla aivan yhtä lahjakas kuin vammatonkin, tai lahjakkaampikin.

Fatema kertoo pitävänsä maalaamisesta ja siksi osallistui alun perin itse eräälle maalauskurssille.

– Siellä tapasin sisarukset – nuoren naisen ja tämän veljen, – jotka molemmat olivat kuuroja. He olivat valtavan lahjakkaita, ja ajattelin, että meidän täytyy tehdä jotain heidän hyväkseen. Yhteiskunnan ei pitäisi suhtautua heihin muita huonompina tai alempiarvoisena.

– Niinpä seitsemän vuotta sitten päädyin ensimmäisen kerran perustamaan kuuroille tarkoitetun maalausluokan. Ajattelin, että jos he eivät osaakaan puhua, he voivat maalata sanansa ja tunteensa.

– Oppilaat olivat valtavan intohimoisia ja innostuneita. Kun sitten jouduin sulkemaan koulutuskeskuksen, he pitivät edelleen yhteyttä ja heidän intonsa antoi minulle energiaa jatkaa työtäni, Fatema kertoo.

Marzia Gholami

Nämä Fateman kokemukset ovat kuvataidekurssiemme taustalla.

Aloitimme viitisen kuukautta sitten, ja mukaan tuli 7–20-vuotiaita poikia ja tyttöjä. Aluksi kaikki tulivat joka päivä noin tunniksi, mutta kun tulijoita oli paljon ja tila on pieni, jouduimme jakamaan heidät omiksi ryhmikseen.

Meillä on Facebook-sivu, jota omalta osaltani hoidan. Yritän antaa äänen näille lapsille, ja kerron siitä työstä, mitä heidän hyväkseen voidaan tehdä. Eräs vapaaehtoistyötä tekevä korva- ja kurkkulääkäri esimerkiksi kävi tapaamassa kuuroja oppilaitamme ja moni heistä sai avun!

Kuuroille tarkoitettujen kuvataidekurssien lisäksi meillä on monia suunnitelmia erilaisille vammaisryhmille. Suunnittelemme kaunokirjoituksen ja kalligrafian opetusta ja esimerkiksi sokeille haluamme opettaa pistekirjoitusta.

Haluamme myös järjestää perheille koulutusta. Fatema toivoo, että voisimme perustaa jopa oman tv-kanavan, ja hän suunnittelee kuntoutuskeskusta, jossa vammaiset ja heidän perheensä voisivat saada hoitoa ja tukea.

Fatema sanoo, ettemme saisi kohdella ihmisiä ensisijaisesti vammaisina. Sen sijaan meidän tulee tukea jokaista ihmistä siinä, missä hän on lahjakas ja näin vahvistaa hänen itsetuntoaan ja mahdollisuuttaan elää tässä maailmassa tasavertaisena muiden kanssa.

Käännös: Kirsi Mattila

Marzia Gholami

28-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Pari vuotta sitten hän erosi puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaisesti isän vanhemmat huolehtivat tyttärestä. Marzia on kuitenkin saanut oikeuden tavata lastaan.

Toissa keväänä Marzia sai uuden työpaikan insinööritoimistossa.