SAK:n varapuheenjohtajan paikka vapautuu Huutolalta kesäkuussa, jolloin SAK:n edustajistossa valitaan hänen työnsä jatkaja. Seuraajaa etsimään perustettuun ryhmään löytyi vain miehiä.
Some-keskustelun käynnistäjiin kuuluva Anu Suoranta kyseli etsintäryhmän puheenjohtajalta Turja Lehtoselta, miten ryhmän kokoaminen lopputuloksen näkökulmasta meni.
Lehtonen vastasi:
”Liitoille laitettiin pyynnöt valita ihmiset ryhmään ja nämä nimet tulivat. Kritiikkiin osattiin varautua ja sitä oikeutetusti on tullut. Tämän voin vastata nimetyn ryhmän puolesta ja toivomme runsasta hakijoiden määrää”, hän totesi.
Epädemokraattisia rakenteita
Todistettavasti naisia oli yritetty saada ryhmään. Yksi kieltäytyjistä oli PAMin valtuuston 2. varapuheenjohtaja, vasemmistoliiton puoluevaltuuston 1. varapuheenjohtaja Mira-Veera Auer. Hän kertoo lukeneensa etsijäryhmästä PAMin hallituksen vasemmiston chättiryhmästä.
– Joku kysyi siellä, että olisiko minulla kiinnostusta. Totesin ettei ole.
Nyt Auer perustelee kieltäytymistään KU:lle sillä, että hänestä tällaiset etsijäryhmät edustavat epädemokraattisia ranteita, joita hän ei halua olla tukemassa.
Jäsenten tahto ei Auerin mukaan toteudu näissä rakenteissa.
– Siellä johtajat valitsevat johtajaa itselleen.
2020-luvun toimintamalliksi etsijäryhmä kuulostaa Auerista omituiselta.
– Ongelma on se, että meillä on piilotettuja rakenteita. Ne vievät valinnat kabinetteihin ja etsijäryhmiin.
Tämä edustavuuden ongelma on Auerin mukaan tuttu laajemminkin ay-liikkeessä, muun muassa hänen edustamassaan Palvelualojen ammattiliitossa PAMissa.
– Meillä on paljon nollatuntitöitä, pätkätöitä, epäsäännöllisiä ja epätyypillisiä työsuhteita, jotka tyypillisesti kasaantuvat nuorille ja vielä tyypillisesti nuorille naisille. Liiton hallituksessa on kuitenkin vain yksi nuori nainen, vaikka nuoria on merkittävä osa jäsenistämme.
Rakenteet ja miesvaltaisuus vaikuttavat hänen mukaansa suoraan edunvalvontaa.
– Ja tämmöiset etsijäryhmät ylläpitävät näitä rakenteita, Auer lisää.
Valinta kuuluu edustajistolle
– SAK:n varapuheenjohtajan valitsee SAK:n edustajiston kokous. Virallisesti. Todellisuudessahan valinta tapahtuu etsijäryhmän työssä.
Auerin mielestä vasemmiston ei pidä teeskennellä demokratiaa, vaan toteuttaa sitä. Niinpä oikea tapa valita Huutolalle seuraaja on se, että edustajistosta tulisi ehdotus.
– Jos haluamme toimia demokraattisesti, niin silloin rakenteet pitää korjata. Pidän itse järkevänä sitä, että meillä on poliittisia ryhmiä. Mutta ne eivät saisi olla epävirallisia, koska silloin päätöksenteko menee piiloon.
Ammattiliitoissa on Auerin mukaan laajemminkin sellaisia rakenteita ja mekanismeja, jotka häiritsevät nuorten naisten pääsyä vaikuttamisen paikalla.
– Hyvällä tahdolla naisten edustus ei vahvistu. Esimerkiksi säännöissä pitäisi olla osoitettuna tietty määrä paikkoja eri ryhmille, niin että nuoretkin pääsisivät ääneen. Uskon, että meidän liiton jäsenillä olisi, jos olisivat paremmin edustettuina, jo pitkään ollut iso tahto priorisoida nollatuntisopimuslaisten ja vuokratyökäytäntöjen kitkemistä.
Entä kiinnostaisiko Aueria itseään hakea Huutolan seuraajaksi?
– Enpä ole tullut ajatelleeksi asiaa.
Voisiko etsintäryhmän nyt käynnistämälle prosessille tehdä vielä korjausliikkeen?
– On ongelmallista tuoda jotain näennäisiä korjaavia toimia epädemokraattisten rakenteiden sisälle, Auer sanoo.
– Vähintä mitä voidaan tehdä on, että kaikki Huutolan seuraajaksi halukkaat ehdokkaat tuodaan edustajiston kokoukseen.