Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa työttömyyseläkeputken alarajaa nostettiin 55:stä 57 vuoteen vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneillä. Tämä pidensi työuria ja sitä kautta lisäsi valtion verotuloja ja vähensi tulonsiirtojen tarvetta, arvioivat VATT:n tutkijat. Vuonna 1950 syntyneet jatkoivat työuraansa 7 kuukaudella, ja yhteiskunta hyötyi tästä työpanoksesta 500 miljoonalla eurolla.
VATT:n tutkijat Hanna Pesola ja Tomi Kyyrä ovat julkaisseet tutkimuksen Labour Economics -lehden artikkelissa. Tutkimuksessa verrataan vuoden 1949 lopussa ja vuoden 1950 alussa syntyneiden työurien loppupäätä ja tuloja yksityisellä sektorilla.
– Vertailtavien ryhmien välillä ei käytännössä ole muuta eroa kuin se, että vuoden 1950 puolella syntyneiden pääsy eläkeputkeen lykkääntyi. Tällöin ryhmien välisiä eroja on vaikea selittää muulla kuin työttömyysputken kiristyksellä, sanoo Hanna Pesola.
Tutkimus osoittaa, että vuoden 1950 alussa syntyneet työskentelivät lopputyöuransa aikana keskimäärin noin seitsemän kuukautta pitempään kuin vuoden 1949 lopulla syntyneet. Korkeamman työllisyyden myötä vuoden 1950 alussa syntyneet saivat palkkatuloja kymmenen vuoden aikana noin 22 000 euroa enemmän ja vastaavasti työttömyysetuuksia noin 11 000 euroa vähemmän kuin vuoden 1949 lopulla syntyneet.
Suuremmista ansioista maksettiin enemmän veroja ja veroluonteisia maksuja. Ne myös vähensivät tarvetta turvautua tulonsiirtoihin, kuten asumis- ja toimeentulotukeen. Julkistalouteen postiviinen vaikutus oli 500 miljoonaa euroa.
Eläkeputken alaikärajaa on nostettu vuoden 2005 jälkeenkin. Tällä hetkellä 1961 tai myöhemmin syntynyt työtön henkilö on oikeutettu työttömyysturvan lisäpäiviin 62-vuotiaana.
Kyyrän mukaan tutkimukset osoittavat, että työttömyysputki heikentää ikääntyvien työllisyyttä ja työttömyysputken alaikärajan nostaminen lisää työllisyyttä.
Työttömyysputkella viitataan ansiosidonnaisen työttömyysturvan lisäpäiviin. Lisäpäiviin oikeutetut saavat ansiosidonnaista työttömyyskorvausta eläkepäiviin asti. Työttömyysputki kannustaa kohdistamaan irtisanomiset vanhimpiin työntekijöihin. Toisaalta se vähentää ikääntyvien työttömien kannustimia hakea töitä.