Venäjä ja musta feminismi ei kuulosta ilmeiseltä yhdistelmältä, mutta blogia Youngmasha-tunnuksella pitävällä 22-vuotiaalla Maria Magdalena Tunkaralla on Instagramissa jo yli 53 000 seuraajaa. Hänestä on vuodessa tullut yksi Venäjän seuratuimmista feministeistä.
Tunkara vieraili Helsingissä venäläistä ruohonjuuritason aktivismia esittelevällä Pakkasukko Putinia vastaan -festivaalilla sunnuntaina 5. tammikuuta.
Marian isä Aliu Tunkara saapui Malista Pietariin 1980-luvun alkupuolella, opiskeli insinööriksi ja jäi Pietariin rakkauden sekä perestroikan avaamien mahdollisuuksien vuoksi.
Youngmashan esittelytekstissä lukee ”kyllä, olen mulatti”.
Aliu perusti yrityksiä, ja 1990-luvun lopulla hän oli synnyttämässä Pietarin Afrikkalainen yhtenäisyys -yhdistystä. Järjestö avusti kaupungin afrikkalaisia, ja uusnatsiryhmien väkivallan ollessa pahimmillaan 2000-luvun alkuvuosina Aliu oli julkisuudessa vastustamassa uusnatsiryhmien toimintaa.
Maria Tunkara opiskelee Pietarin teknisessä valtionyliopistossa Voenmehissä lentävien laitteiden kontrollijärjestelmiä, yksinkertaisesti sanoen rakettitiedettä. Ala on tosin ollut Tunkaralle pettymys, kouluun houkuteltiin lupaamalla koodauskursseja, mutta sisältö onkin ollut enemmän perinteistä insinöörikoulutusta.
Oppilaitoksessa tutuksi tullut Venäjän sotateknologia-alan seksismi on saanut Tunkaran suunnittelemaan alanvaihtoa. Toiveura voisi sisältää markkinointia ja aktivismia.
Instagram feministisenä alustana
Tunkaran instablogi käsittelee feminismin ja antirasismin lisäksi kehopositiivisuutta ja koulukiusaamista helposti lähestyttävällä tavalla. Ahdistavien arkipäivän rasismista kertovien kirjoituksien vastapainona on huumori ja muu kevyempi sisältö, erityisesti instastoriesin puolella.
Tunkaran blogia ei voi kategorisoida poliittiseksi äänitorveksi, elämäntapablogiksi tai päiväkirjaksi, se on samanaikaisesti niitä kaikkia.
Suomessa rodullistetut feministit kutsuvat itseään esimerkiksi afrosuomalaisiksi tai ruskeiksi tytöiksi, mutta Youngmashan esittelytekstissä lukee ”kyllä, olen mulatti”.
Venäjällä käytetään yhä monia sanoja joita pidetään muualla loukkaavina. Tunkara sanoo, että hän haluaa käyttää ihmisille ennestään tuttua terminologiaa, ja tehdä samalla kaikille selväksi, ettei hän pelkää oman erilaisuutensa ilmoittamista.
Tunkara asemoi itsensä osaksi intersektionaalista feminismiä, joka vastustaa seksismin lisäksi rasismia, luokkasyrjintää, homovihaa ja muita syrjinnän muotoja.
Mutta yhteisöön kuuluminen ei ole aina helppoa. Tunkaran mukaan Venäjän intersektionaaliset feministit ovat yleensä valkoisia ylemmän keskiluokan naisia. Ajoittain hänestä tuntuu, ettei yhteisö tarjoa riittävästi tukea. Muista Venäjällä aktiivisesti bloggaavista mustista feministeistä hän ei ole kuullut.
Hitaasti kohti parempaa
Tunkaran mielestä arkipäivän rasismi on kytköksissä äärioikeiston katuväkivaltaan. 1990-luvulla Venäjän populaarikulttuurissa saattoi olla täysin peittelemätöntä rasismia, esimerkiksi Aleksei Balabanovin Brat-elokuvissa.
2000-luvun alkuvuosien jälkeen Pietarin väkivaltaisimmat natsit kuolivat yhteenotoissa poliisin kanssa tai joutuivat vankilaan, ja tilanne on rauhoittunut. Nyt rasismi on ennemminkin vihapuhetta internetissä kuin katuväkivaltaa, mutta toisaalta ensimmäiseen puuttuminen voi olla vaikeampaa.
Tunkara yrittää edelleen välttää kaduilla liikkumista isojen jalkapallo-otteluiden aikana, koska Venäjän jalkapallohuligaanit ovat tunnettuja äärioikeistolaisista mielipiteistään.
Venäjän feministiliikkeen kasvun myötä äärioikeiston uusnatsiryhmien tilalle on syntynyt naisvihamielisiä ryhmiä, jotka ovat levittäytyneet sosiaalisesta mediasta myös kaduille. Niitä toimii nimillä Miesten valtio ja Alfa, lisäksi Tšetšeniasta on Venäjän muille muslimialueille levinnyt ”Karfagen” (Karthago). Maskulinistiryhmät uhkaavat feministien julkisia tilaisuuksia.
Vaikka Venäjä on kehittymässä parempaan suuntaan, ei tilanne ole vielä niin hyvä, että Maria Tunkara haluaisi kasvattaa siellä omia lapsiaan. Venäjä on yhä liian turvaton ja rajoittava hänenkaltaisilleen, joten Tunkara suunnittelee muuttoa ulkomaille.