Synnyin vapaamieliseen kotiin. Perheessämme oli oikeus omiin mielipiteisiin ja arvoihin. Vaikka emme olleet uskovaisia, arvostettiin kotonani uskontojen tuntemista. On vaikea ymmärtää kulttuuriamme tuntematta valtauskontomme perusteita. Uskoa niihin ei tarvitse.
Koulun aloitin vuonna 1954. Ensimmäisenä päivänä alkoi uskonnollinen aivopesu – eikä sitä ihmetelty. Alkajaisiksi harjoiteltiin Ystävä sä lapsien –virsi. Ennen ensimmäistä ruokailua opeteltiin kiittämään Jeesusta ruoasta. Seuraavana päivänä käveltiin parijonossa kirkkoon.
Yksikään opettaja ei kysynyt oppilailta tai vanhemmilta, oliko tämä sopusoinnussa perheen maailmankatsomuksen kanssa. Kukaan ei kieltäytynyt kristillisistä riiteistä. Yhdenmukaisuuden paine oli kova ja erilaisuus rankkaa lapsille.
Hallitse voimakkainta viettiä, niin hallitset ihmistä.
Yhden poikkeuksen muistan: oltiin kolmannella luokalla, kun eräs oppilas siirtyi uskonnon sijasta lukemaan ”siveysoppia”. Se tehtiin hankalaksi. Opetus tapahtui toisessa koulussa ja eri aikaan kuin muitten uskontotunnit. Ei sitä ihmetelty. Näin oli tehty aina. Enemmistöhän on aina tiennyt, mikä on hyvä vähemmistöille.
Teinipoikana törmäsin hengelliseen ongelmaan. Olin menossa tuttuun tanssipaikkaani, mutta sain todeta ”synninpesän” oven lukituksi. Selvisi, että neljä kertaa vuodessa oli rukous-
lauantai, ja julkiset huvit kiellettyjä. Tottakai nuoriso ja vähän muutkin keksivät toiset huvit. Alkon myynti nousi perjantaina huippuunsa. Tämä ihmisten vapaan valinnan rajoitus onneksi lopetettiin nuorisoprotestien vaikutuksesta vuonna 1968.
Opiskeluvuoteni sattuivat arvomurroksen aikaan 1960–70-luvuille. Silloin alettiin puhua sukupuolivalistuksesta, vapaasta seksistä ja ehkäisystä. Eräässä paneelikeskustelussa oli mukana myös korkea kirkonmies. Syvällä vakaumuksen rintaäänellä hän totesi pidättäytymisen olevan paras ehkäisykeino. Epäilemättä.
Jäin miettimään toteamusta. Päädyin ajatukseen, että kyseessähän on vallankyttö. Hallitse voimakkainta viettiä, niin hallitset ihmistä. Voi kysyä, minkälaisiin ahdistuksiin ja kuinka moneen ei-toivottuun raskauteen näkemys johti?
Sukunimilaki uusittiin vuonna 1985. Perusteena oli tasa-arvo. Naisille sallittiin avioiduttuaan oikeus pitää oma nimensä. Kristillinen liitto vastusti lakia eduskunnassa. Puolueen mielestä lain hyväksyminen johtaisi perinteisen avioiiton romuttumiseen. Näin kai sitten Sodoman ja Gomorran portit aukesivat, kun tasa-arvoinen parisuhdelakikin on jo hyväksytty. Onneksi.
Paljon on muuttunut ja hyvään suuntaan, mutta matka maailmankatsomukselliseen tasa-arvoon on vielä kesken. Korjaamista odottaa muun muassa Yleisradiolain uudistaminen. Kirkon erityisasema maan suurimmassa joukkoviestimessä tulee purkaa.
Kiteytettynä: uskonnonvapauden kolme peruskiveä ovat: saa uskoa mihin haluaa, ei tarvitse uskoa mihin ei halua, eikä mikään uskonnollinen suuntaus saa olla valtion erityisasemassa.
Kaksi ensimmäistä on toteutunut. Kolmannessa on parantamisen varaa.
Otto Favén
Vantaa