Suomen historian suurimman asekaupan, HX-hävittäjähankinnan testaukset ovat alkaneet, ja media ottanee niistä kaiken ilon irti.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt arviot hankkeen kustannuksista kansantaloudelle ja siihen sisältyvät riskit. Kenraalien innostus hankkia kalleinta mahdollista aseistusta on saanut vallalle näkemyksen, että hävittäjät on saatava ”maksoi mitä maksoi”.
Tutkija Eero Lehto epäili HX-hankkeen mielekkyyttä kansantalouden kannalta (Ydin 4/2019). Asevarustelun vaikutuksia tutkineena hän pelkäsi kustannusten paisumista ja sen muodostumista kiviriipaksi hyvinvointivaltion kehittämiselle, varsinkin kansainvälisen taantuman oloissa. Sosiaaliturvan, terveydenhoidon ja koulutuksen puutteiden korjaaminen tulee vaatimaan miljardeja lähitulevaisuudessa. Tarvitsemmeko hävittäjiä vai hoitajia, kuten Tehyn puheenjohtaja aiheellisesti kysyi blogissaan.
HX-hankkeenkaan kustannukset eivät jää 10 miljardiin.
Marraskuussa julkaistiin (Suomen Kuvalehti 45/2019) selvitys HX-hankkeen kustannuksista nykyrahassa verrattuna Hornettien hankintaan 1990-luvun alussa. Nyt hävittäjiin varattu 10 miljardia euroa on lähes kolminkertainen Hornettien hintaan verrattuna ja rasitus yli puolet suurempi kansantaloudelle.
Hornettien hankintahinta oli riisutun version hinta, jolla päättäjiä vastakauppojen ohella vedätettiin. Siihen ei sisältynyt myöhemmin hankittu aseistus, jolla torjuntahävittäjät muutettiin hyökkäyssotaan ja Naton operaatioihin sopiviksi monitoimihävittäjiksi.
HX-hankkeenkaan kustannukset eivät jää kymmeneen miljardiin. Yleensä hävittäjien kokonaiskustannukset ovat kolminkertaiset hankintahintaan verrattuna, kun mukaan lasketaan elinkaarikustannukset.
30 miljardia on iso raha, jonka tulevat sukupolvet maksavat. Sitä taakkaa en haluaisi heille siirtää, kun he joutuvat jo kestämään aiheuttamamme ympäristökriisin seurauksetkin.
Vastataanko hävittäjillä todella oikeisiin turvallisuusuhkiin? Ympäristökriisin voittaminen vaatii paljon rahaa ja kansainvälistä yhteistyötä viholliskuvien sijaan.
Päättäjien sopisi myös miettiä, mitä merkitsee itsenäisen maanpuolustuksen kannalta täydellinen riippuvuus koneen toimittajasta. Voidaanko Suomi silloin uskollisuuden nimessä vetää entistä helpommin mukaan kansainvälisiin selkkauksiin, joissa asekauppiaat ovat ainoat varmat voittajat.
Olisiko näitä kysyttävä kansanedustajiltamme julkisissa keskustelutilaisuuksissa?
Hannu Ketoharju
Juuka