Vasemmistoliiton puoluevaltuuston tuore puheenjohtaja Miikka Kortelainen, 26, on Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja keskustalaisella alueella Kainuussa. Siellä vain Kajaanissa ja Sotkamossa on vasemmistoliittolaiset valtuuston puheenjohtajat. Muuten kuntia johtavat keskustalaiset.
– Asetelmana se ei ole helppo, Kortelainen sanoo.
– Vaatii vääntämistä saada oma äänensä kuuluviin keskusteluissa, joita käydään kuntien kanssa.
Kuntavaaleihin lähdetään tekemään uutta voittoa.
Kajaanissa tilanne on toinen.
– Olenkin monta kertaa sanonut muiden puolueryhmien vetäjille, että kannattaa oikeasti arvostaa sitä, että Kajaanissa ei eletä yksipuoluediktatuurissa, hän jatkaa.
Kortelainen valittiin kaupunginvaltuustoon 19-vuotiaana. 23-vuotiaana hän oli oman ryhmänsä ääniharava, ja koska vasemmistoliitto oli toiseksi suurin puolue Kajaanissa, hänestä tuli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
– Moni tosin oli sitä mieltä, että en 23-vuotiaana voi ottaa tuommoista hommaa, poliittinen urani menee pilalle eikä minusta ylipäätään ole siihen, hän sanoo.
– Mutta ajattelin, että nämä on ihmisten asioita ja jos niitä pystyy joku muukin hoitamaan, niin miksipä en minä.
Kortelainen oli aktiivinen jo 12-vuotiaana. Häntä kiinnosti kehittää omaa Jormuan kylää, ja hän pyöritti harrasteporukoita. Ammattikouluaikana hän päätyi maakunnalliseen nuorisovaltuustoon.
– Huomasin, että tämähän on antoisaa hommaa, kun pääsee vaikuttamaan asioihin ja tuomaan nuorten ääntä päätöksentekoon.
16-vuotiaana hän alkoi toimia Vasemmistonuorissa.
– Haaveilin, että Kajaaniinkin saataisiin Vasemmistonuorten toimintaa.
Niinpä hän laittoi homman liikkeelle. Seuraavaksi hän asettui ehdolle kuntavaaleihin ja meni läpi.
– Toki nyt tarkastelen asioita vähän eri perspektiivistä kuin 19-vuotiaana nöösipoikana. Ajattelu on siitä huomattavan paljon laajentunut ja avartunut.
Kortelainen toteaa, että oli kova koulu mennä tuossa iässä kaupungin päätöksenteon huipulle.
– Ajankäyttö oli aika erilaista kuin ikätovereilla, jotka ajelivat kylillä tai rassailivat autoja. Itse luin kokouspapereita.
Kortelaisella on vasemmistolaiset sukujuuret. Entinen kansanedustaja Osmo Polvinen on hänen isoenonsa, ja isänkin puolella ollaan vasemmistolaisia.
– Minun ei kuitenkaan koskaan kotona annettu ymmärtää, että täytyy olla vasemmistolainen. Olenkin onnellinen siitä, että ymmärsin ihan itse, että vasemmisto on poliittinen kotini, Kortelainen sanoo.
– Minua jopa vähän jarruteltiin nuorempana. Ensimmäisen eduskuntavaaliehdokkuuden aikaan äiti oli vahvasti sitä mieltä, ettei minun pidä ruveta moiseen, kun ihmiset vain moittiipi ja parjaapi. Olisi pitänyti tehdä mukavampia asioita.
Kajaanin suurimmaksi?
Kainuussa vasemmistoliittoon on saatu nuoria mukaan, pitkälti Kortelaisen ansiosta.
– Alussa olin yksin nuori aikuisten keskellä. Mutta nyt ympärille on rakentunut nuorten yhteisö, hän sanoo.
Nyt Vasemmistonuorten toiminta pyörii ilman Kortelaista ja Kajaanissa kunnallisjärjestönkin johdossa on nuori kaveri.
– Parin vuoden päästä meillä on rivissä nuoria skarppeja ihmisiä, joista kenet tahansa voi heittää tiukkaan paikkaan.
Kajaanissa kuntavaaleihin lähdetäänkin tekemään uutta voittoa.
– Tasapainoisella listalla kampeamme homman sille jengalle, että olemme suurin puolue Kajaanissa. Näen sen aivan mahdollisena.
Pitää elää hetkessä
Kortelainen on toiminut neljä vuotta Kajaanissa nuoriso-ohjaajana. Hän on myös päihdetyön sairaanhoitaja.
– Tämä tausta auttaa ymmärtämään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kysymyksiä, jotka jäävät aivan liian vähälle kunnallisessa päätöksenteossa, hän pohtii.
– Valtuuston puheenjohtajana tarkoitus on saada vietyä asioita maaliin niin, että kaikki valtuutetut pystyvät hyväksymään ne ja sitoutumaan asioihin.
Yhteistyötä tarvitaan, koska Kainuun väestöennusteet näyttävät alamäkeä, vaikka töitä olisi tarjolla enemmän kuin tekijöitä löytyy.
– Palvelutarpeet lisääntyvät mutta verotulot eivät kasva. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten saamme sopeutettua homman hallitusti, ettei mennä syöksylaskua.
Kortelainen valittiin vasemmistoliiton puoluevaltuuston johtoon marraskuussa.
– Olen aina ajatellut, että pitää elää hetki kerrallaan. En ole rakentanut elämääni sen varaan, että minun pitäisi saada politiikasta leipä. Viihdyn valtavan hyvin nuorison kanssa notkumassa kaupungilla.