Lehtikuva/Mikko Stig

Kommentti: Timo Soinin kirja populismista käsittelee enemmän Timo Soinia kuin populismia.

Perussuomalaisten perustaja Timo Soini asteli maanantaina julkisuuteen seitsemän kuukauden tauon jälkeen. Soini ei ollut ehdolla eduskuntavaaleissa, joiden jälkeen hän vetäytyi kirjoittamaan kirjaa populismista. Se julkistettiin maanantaina Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla.

Reilu satasivuinen pamfletti ei paljon lukijalleen tarjoa. Soini muistelee vanhoja ja kirjoittaa muutaman sivun verran populismista. Tiedotustilaisuudessa Soini kertoi, että olisi voinut kirjoittaa paljon pitemmän kirjan. Mutta tämä onkin ”populistinen näkemys populismista”. Tutkijoiden höpinöitä on kuulemma julkaistu tarpeeksi. Tilaisuudessa äänessä olikin populisti-Soini.

Muutaman hyvän noston Soini tarjosi, niistäkin tosin on puhuttu jo aiemmin. Ehkä tärkein niistä on se, että populismi niin Suomessa kuin muualla Euroopassakin nousee niin kutsuttuna alueiden kostona. Näillä tarkoitetaan alueita, joilla asuvat ihmiset kokevat jääneensä jälkeen kehityksestä. Kun väki ja palvelut vähenevät ja asuntojen hinnat putoavat, ei puhe kaiken muuttumisesta paremmaksi uppoa.

Soini huomauttaa, että näillä alueilla populisteja äänestävät eivät usein sinänsä ole pelkästään huonosti pärjääviä. Mutta he pelkäävät asemansa menettämistä. Silloin ”unohdetun kansan puolustajalla” on hyvä paikka iskeä.

Suomessa ilmiötä korostaa nuorten naisten ja miesten ajautuminen eri alueilla. Kärjistetysti nuoret miehet jäävät pienille paikkakunnilla, kun nuoret naiset suuntaavat kasvukeskuksiin.

ILMOITUS

Tästä aiheesta myös perussuomalaisten Matias Turkkila on puhunut monissa haastatteluissa, viimeksi sunnuntaina Ylen jutussa. Soini kuvasi Turkkilan olevan nykyään perussuomalaisten aivot.

Alueiden kosto näkyi myös niin Britannian EU-kansanäänestyksessä kuin viime parlamenttivaaleissa. Konservatiivit murkasivat työväenpuolueen vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla yksinkertaisella lupauksella hoitaa maan EU-ero. Saksassa äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle -puolue kerää kannatustaan niin ikään muuttotappioalueilta etenkin entisessä Itä-Saksassa.

Soini letkautti sinänsä osuvasti, että konservatiivien nykyinen taustapiru Dominic Cummings onnistui löytämään ”Britannian unohdetun kansan”. Muutamalla hyvällä perusviestillä ja toki monen tiedotusvälineen tuella 52 prosenttia briteistä päätyi äänestämään EU-eron puolesta.

Murskatappion kokenut Labour voi yrittää lohduttautua sillä, että sillä oli huomattavasti suurempi kannatus suurissa kaupungeissa. Mutta samaan aikaan vallassa ovat konservatiivit.

Tuttu väistöliike

Maanantaina julkaistussa teoksessaan Soini muistelee omia onnistumisiaan, mutta ei epäonnistumisiaan. Hän ei millään tapaa esimerkiksi käsittele Jussi Halla-ahon ja hänen kannattajiensa toteuttamaa puolueen kaappausta.

Tiedotustilaisuudessa Soini sanoi, että populismi voi muuttua vaaralliseksi. Tähän vaaditaan se, että joistakin ryhmistä aletaan puhua ja niistä tehdään alempiarvoisia.

Soinilta kysyttiinkin hänen omasta vastuustaan, kun jo Soinin aikakaudella perussuomalaisista kuului jatkuvasti maahanmuuttovihamielistä puhetta jatkuvasti.

– Totta kai, puheenjohtaja on vastuussa. Mä olen puolueen perustanut ja 20 vuotta ollut sen puheenjohtajana, niin totta kai vastuu siitä, millainen puolue oli ja mitä se teki ja mitä on tapahtunut, on omalta osaltaan aina puheenjohtajan. Se on ihan selvä asia.

– Jos puhutaan sanomisista ja tekemisistä, en ole koskaan sanonut mitään rasistista. Minua ei ole koskaan rasismista tutkittu, ei syytetty. Omat syntini kannan mutta en muiden, kuului vastaus.

Tämänkin Soini ehti poliitikkoaikanaan sanoi melko monta kertaa.

Soini naurahti tiedotustilaisuudessa, että hänelle tuli seitsemän kuukauden aikana toimittajia ikävä. Hyvä kysymys on se, ikävöikö Soinia enää kukaan.