Kuten eduskuntauudistuksessa vuonna 1906 ”rikottiin valtiollisessa elämässä kaikkea kehitystä kahlehtineet säätyrajat, tulee nyt koulu toteuttamaan saman idean lasten ja nuorten maailmassa”. Näin luonnehti peruskoulujärjestelmään siirtymistä rehtori, filosofian lisensiaatti Onni Niemi Koulunuudistuspäivillä Jyväskylässä 1966.
Onni Niemi oli tullut Harjavallan seurakunnan nuorisopapin paikalta Kiukaisten kansalaisopiston tilapäiseksi johtajaksi ja sieltä vuonna 1956 aloittaneen Kiukaisten kokeiluoppikoulun ensimmäiseksi rehtoriksi. Koulu viitoitti tietä valtakunnalliselle peruskoulu-uudistukselle, ja Niemestä tuli uudistuksen yksi keskeinen taustavaikuttaja.
Diplomi-insinööri Markku Niemi lupasi isälleen Onni Niemelle ennen tämän kuolemaa kahdeksan vuotta sitten tuoda julki kansalaistoimijoiden huomattavan panoksen peruskoulu-uudistuksessa. Onni Niemen jälkeensä jättämät asiakirjakansiot sisälsivät ainutlaatuista aineistoa. Tuloksena on valaiseva tietokirja Peruskoulun unohdetut alkuunpanijat.
Uudistus eteni pikemminkin alhaalta ylöspäin kuin käskyttämällä ylhäältä alas.
Onni Niemi oli toivonut erityisesti yhteistyökumppaninsa Aarne Hellemaan nostamista kunniaan. Hellemaa oli Kiukaisissa toimineen nahkatehtaan, Satanahka Oy:n, omistaja ja ”tehtaanpatruuna”. Hänen aktiivisuutensa tulosta oli Kiukaisten kokeiluoppikoulu, jossa oli perinteisten oppikouluaineiden ohella käytännön elämää palvelevia aineita. Koulutuksellisen tasa-arvon edistäjänä hän oli Markku Niemen mukaan ”harvinainen poikkeus sen ajan yrittäjä- ja liikemiespiireissä”.
Suunnittelutyötä kansalaisvoimin
Niemen ja Hellemaan johdolla perustettiin vuonna 1962 Koulu-uudistus ry, jonka rooli peruskoulu-uudistuksen taustavoimana muodostui merkittäväksi. Perustajajäseninä oli heidän lisäkseen kansakoulunopettajia. Johtokuntaan tulivat Porin teknillisen yliopiston ja Rauman seminaarin rehtorit. Yhdistys pyrki vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja päättäjiin, järjesti asiantuntijapiirejä ja yleisökokouksia, laati suunnitelmia koululaitoksen uudistamiseksi ja uurasti opettajankoulutuksen kehittämiseksi.
Koulu-uudistus ry:n alaisuuteen perustettiin Koulututkimuslaitos (sittemmin Koulusuunnittelutoimisto) tekemään koulu-uudistukseen liittyvää tutkimus- ja suunnittelutyötä. Tällainen työ olisi kuulunut valtion elimille, mutta ”asian kiirehtimiseksi ei ole löydetty tässä vaiheessa muuta ratkaisua”, yhdistys totesi. Laitos muun muassa valmisti aineistoja valtioneuvoston vuonna 1964 asettamalle peruskoulukomitealle.
Koulusuunnittelutoimiston asiantuntijoiden kirja Todellisen uudistuksen tie (1965) hahmotteli uutta peruskoulua. Uudistuksen tarvetta perusteltiin siinä yhteiskunnan voimakkaalla rakennemuutoksella, joka nostaa koulutusvaatimuksia. Peruskoulun tehtäväksi nähtiin yleissivistävän pohjan antaminen kaikille oppilaille.
Koulusuunnittelutoimisto alkoi toimia Väestöliiton tiloissa ja yhteistyössä sen kanssa. Osittain tämän takia toiminnan kansalaisjärjestötausta on jäänyt katveeseen.
Tiedotustyö mursi vastustusta
Peruskoulun kiivaimpia vastustajia varsinkin suunnittelun alkuvaiheessa olivat oppikoulujen ja kansalaiskoulujen opettajat. Politiikassa vasemmisto ja keskusta ajoivat uudistusta ja oikeisto pääosin vastusti. Onni Niemi ja Aarne Hellemaa mainitsivat jälkeenpäin Jyväskylän koulunuudistuspäivät marraskuussa 1966 tapahtumaksi, jossa peruskoulun vastustajien selkäranka murtui ja heiltä loppuivat argumentit. Vuonna 1968 peruskoulun puitelaki hyväksyttiin eduskunnassa suurella ääntenenemmistöllä.
Markku Niemen kirjassa tulevat vahvasti esiin paikalliset ja alueelliset suunnitelmat sekä koulukokeilut. Uudistus eteni pikemminkin alhaalta ylöspäin kuin käskyttämällä ylhäältä alas. Onni Niemen suurtyö Koulusuunnittelutoimiston konsulttina oli Lapin läänin koulutussuunnitelma. Peruskouluun siirtyminen aloitettiin juuri Lapista vuonna 1972.
Koulutus taas murroksessa
1990-luvulla alkoi voimistua yksilökeskeinen ajattelu, kilpailu- ja markkinahenkisyys levisivät koulumaailmaan ja tasa-arvon ideaa alettiin murentaa. Onni Niemelle ja muille demokraattista koulu-uudistusta ajaneille tämä oli katkera pettymys. Markku Niemi lainaa emeritusprofessori Kari Uusikylää, jonka mukaan lasten ja nuorten lahjakkuuden, luovuuden ja onnellisen elämän edellytyksiä ei luoda vaan tuhotaan kilparadoilla.
Nykyinen hallitus on jatkamassa oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen ja toteuttamassa toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden. Digitalisoituvassa, informaatiopainotteisessa yhteiskunnassa koulutustarpeet ovat aivan eri luokkaa kuin peruskoulun alkuaikoina. Uudessa murrostilanteessa on hyvä palata juurille pohtimaan peruskoulu-uudistuksen edelleen ajankohtaisia lähtökohtia ja muistamaan ihmisiä, jotka laittoivat itsensä likoon niiden puolesta. Tähän Markku Niemen seikkaperäinen teos antaa hyvän tilaisuuden.
Markku Niemi: Peruskoulun unohdetut alkuunpanijat. Vapaa kansalaistoiminta 1960- ja 1970-lukujen suuressa koulunuudistuksessa. Into Kustannus 2019. 214 sivua.