Sananvapauskaaos ei rajoitu Suomeen, mutta jos maan korkein laillisuusvalvoja eli oikeuskansleri lausuu lehdistölle, että ”myöhemmin lainvastaisiksi muuttuneista mielipiteistä ei saa syytettä, jos pyytää operaattorilta niiden poistamista” (Aamulehti 19.11.2019), silloin maan sananvapauskäsitykset ovat jo joutuneet uniikkiin sekasortotilaan.
Sananvapaus näet tarkoittaa, etteivät mielipiteet ole lainvastaisia. Mutta se mielipide, että mielipiteet olisivat jossain myöhemmässä vaiheessa voineet muuttua lainvastaisiksi, on täysin barokki.
Barokiksi ruvettiin kutsumaan erästä 1600- ja 1700-luvun ylikoristeellista ja kenties turhan mahtipontista tyylisuuntaa. Siihen aikaan Saksassa tai Italiassa ei juurikaan ollut mitään sananvapautta eikä myöskään Suomessa. Osaksi juuri sen tähden voi tässä tapauksessa puhua barokista. Sana juolahti mieleeni äsken lukemastani Ai Weiwein lauseesta: ”Ilman sananvapautta ainoastaan barbaarinen maailma, mutta ei moderni maailma, voi olla olemassa”. Tällä en tietenkään tarkoita, että barokki-aika olisi ollut barbaarinen, vaan sitä, että askel nykymaailmasta maailmaan ilman sananvapautta todella, kuten Ai Weiwei toteaa, johtaisi barbaariaan.
Sananvapaus poliittisen järjestelmän yhtenä perusperiaatteena on nuori. Sananvapaus ei vielä ollut mikään suuri asia edes suurelle Montesquieu’lle (1689-1755), jonka ajatuksiin vallanjaosta nykyinen oikeusvaltiomme kuitenkin vielä suuressa määrin perustuu. Vasta 1800-luvun liberalismin myötä sananvapaudesta tuli poliittisen vapausaatteen pysyvä osa. Siinä yhteydessä alettiin myös puhua ”neljännestä valtiomahdista” (neljäs suhteessa valtiovallan montesquieuläiseen kolmijakoon), jolla on sittemmin tavallisesti tarkoitettu lehdistöä tai mediaa, vaikka esim. siitä paljon kirjoittanut Thomas Carlyle (1795-1881) sisällytti ”neljänteen valtiomahtiin” myös kirjallisuuden ja kirjastolaitoksen.
Sananvapaus on myös epätäydellinen ja kovin hauras vapaus, jota vallanpitäjät kaikkialla pyrkivät rajoittamaan ja usein myös rikkomaan, jos se uhkaa heidän valta-asemiaan. Tämän edellä mainittu Ai Weiwei tai vaikkapa liberalismin tyyssijan eli Englannin eräässä vankilassa kituva Julian Assange ovat saaneet tuntea omissa nahoissaan.
Mitä pitäisi sitten sanoa Suomen oikeuskanslerin ihmeellisestä lausunnosta? Keiden valta-asemia uhkaa Päivi Räsäsen taannoinen pamfletti “Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”?
Ehdotan, että me kaikki luemme kyseisen teoksen niin kauan kuin se vielä on saatavilla verkosta. Sillä jos Päivi Räsänen pakotetaan pyytämään operaattorilta tekstin poistamista, lukukappaleen joutuu tilaamaan kaukolainana Jyväskylän yliopiston kirjastosta. Se omistaa pamfletista yhden harvoista kirjastokappaleista.
Päivi Räsänen ja kristillisdemokraattinen puolue saattavat tosin uumoilla, että kohu tietää myyntimenekkiä ja teettää teoksesta uusintapainoksen. Mutta olisiko sekään enää laillista?
Itse olen – jotta tietäisin paremmin mistä puhun – lukenut tuon teoksen ja todennut sen olevan kiihotusasteeltaan varsin maltillinen ja kovin perinteellinen kannanotto homoseksuaalisuuteen. Räsänen perustaa ilmeisesti arvomaailmansa Raamatun vanhoihin opinkappaleisiin, mutta hän osoittaa myös lääkärinkoulutuksen saaneena ihmisenä modernia suvaitsevaisuutta kyseistä sukupuolivähemmistöä kohtaan. Rinnan Räsäsen pamfletin kanssa luin USA:n terveysviraston julkaiseman artikkelin homoseksuaalisuutta koskevista tieteellisistä teorioista ja keskusteluista. Päivi Räsäsen ja Sigmund Freudin näkemykset siitä miten ihmisyksilö kehittyy homoksi vaikuttavat minusta samankaltaisilta.
Sananvapauden nykytilaa Suomessa kuvaisin mieluummin kaaokseksi kuin kriisiksi. Sananvapaus on ehkä kerta kaikkiaan mennyt rikki ja hajonnut kappaleiksi. Siitä seurauksena on nykyinen sekasorto. Näin siitä huolimatta, että jotkut päätoimittajat sekä Tampereen yliopiston lehtori Riku Neuvonen (vrt. HS-analyysi 19.6.) väittävät, ettei suomalaisten sananvapaus koskaan ole ollut suurempi ja kauniimpi kuin tänään.
Kun Voltaire lausui kuolemattomat sanansa – ”Olen eri mieltä kanssanne, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttanne sanoa mielipiteenne” – hän esiintyi sananvapauden varhaisena esitaistelijana aikana, jolloin sananvapautta ei vielä ollut.
Nyt Suomen oikeuskansleri suosittelee kirjoittajille, että he poistavat entisiä kirjoituksiaan verkosta ollakseen varmoja niiden sisältämien mielipiteiden nykyisestä laillisuudesta. Mihin jäikään Voltaire? Miksei lehdistö käytä sananvapauttaan kritisoidakseen kovin sanoin oikeuskansleria siitä, ettei hän puolusta perustuslaissa säädettyä sananvapautta?
Niin, mistä sananvapauden kaaos johtuu? Johtuuko se internetistä? Kyllä, se johtuu osittain internetistä, joskin ristiriitaisella ja vaikeasti hahmotettavalla tavalla.
Internet on suuresti auttanut sananvapauden käyttäjiä paljastamaan vallan luutuneisuutta ja valtaapitävien väärinkäytöksiä ja siten heikentänyt heidän valta-asemiaan. Siksi vallanpitäjät ja joukkotiedotusvälineiden päätoimittajat kaikkialla edelleen pelkäävät ja vihaavat internetiä. Siksi Assangea kohdellaan niin brutaalisti ja sen tähden Snowden joutuu elämään maanpaossa. Ja siksi maissa, joissa sananvapaus on jo ennen internetiä ollut kovin rajallinen, kuten Kiinassa ja Venäjällä, hallitsijat tekevät parhaansa kuristaakseen sananvapautta verkossa.
Tuo valtaapitävien alkuperäinen ja alkukantainen internet-fobia kaikuu myös oikeuskanslerin edellä mainituissa lausunnoissa. Juuri se seikka, että Päivi Räsäsen kirjanen löytyy verkosta, tuntuu tekevän siitä erityisen vaarallisen ja potentiaalisesti lainvastaisen.
Toisaalta hallitsijamme ovat jo pitkälti voittaneet pelkonsa ja oppineet käyttämään internetiä omiin tarkoituksiinsa. Johtuuko oikeuskanslerin merkillinen horjahdus vähemmän internetin pelosta kuin tietyn, varsin yleiseksi kasvaneen mielipidesuunnan painostuksesta? Voinen jossain määrin tarkentaa kysymystä, jos muotoilen sen seuraavasti: Ovatko Pride-paraatin sadattuhannet äänekkäät ja sananvapauttaan käyttävät osallistujat onnistuneet horjahduttamaan korkeaa luottamushenkilöä, jonka tehtävänä on puolustaa myös niiden kansalaisten sananvapautta, jotka eivät innostu Pride-paraatista?
Ja mistä se sitten johtuu? Poliittisesta opportunismistako?
Mikael Böök
Valtiotieteen maisteri
Loviisa