Kun Myanmarin siviilijohtaja, Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Aung San Suu Kyi seisoi kansainvälisen tuomioistuimen seitsemäntoista tuomarin edessä, hänestä tuli kansanmurhasta syytetyn Myanmarin sotilashallituksen rikosten puolustelija.
Menneinä vuosikymmeninä laajalti ihailtu Aung San Suu Kyi päätyi puolustamaan samaista sotilasjunttaa, jota vastaan taisteli vuosikymmeniä. Tämä taistelu demokratian puolesta auttoi häntä saamaan rauhanpalkinnon vuonna 1991.
Maineen menetystä ei loivenna se, että kansainvälisessä tuomioistuimessa esiintyminen oli myös tarkoitettu kohentamaan Aung San Suu Kyin suosiota kotimaassa. Entinen demokratian esitaistelija taistelee nyt vallastaan ja pyrkii käyttämään Haagin oikeutta varmistaakseen uudelleenvalintansa vuoden 2020 vaaleissa.
Vaarallista vähättelyä
Aung San Suu Kyi kyllä myönsi, että aseellisen konfliktin yhteydessä turvauduttiin liialliseen voimankäyttöön, mutta hänen mukaansa armeija ei silti tähdännyt kansanmurhaan. Sanoo paljon, ettei hän puheenvuorossaan kertaakaan käyttänyt sanaa rohingya.
– Aung San Suu Kyi vähätteli rohingyaväestöön kohdistuneiden rikosten vakavuutta, eikä edes puhunut heistä nimellä. Sellainen kieltäminen on tarkoituksellista, petoksellista ja vaarallista, Amnesty Internationalin aluejohtaja Nicholas Bequelin sanoo.
Rohingyoiden nimen sanomisen välttely kytkeytyy siihen, että Myanmar virallisesti kiistää erillisen rohingya-kansan olemassaolon. Se taas kytkeytyy vainoamiseen, ihmisoikeuksien kiistämiseen ja viime kädessä armeijan Rakhinen osavaltiossa suorittamaan kansanmurhaan.
– Yli 750 000 ihmisen maastapako ei ollut seurausta mistään muusta kuin suunnitelmallisesta murhien, raiskausten ja terrorin kampanjasta. On uskomatonta, että Aung San Suu Kyi väittää, ettei armeija osannut erottaa taistelijoita ja siviileitä toisistaan, Bequelin puuskahtaa.
– Myös väite, että Myanmarin viranomaiset voivat tällä hetkellä itsenäisesti tutkia ja tuomita kansainvälisen lain rikkomisesta epäillyt, on pelkkää fantasiaa. Varsinkin vanhemmat sotilaat ovat nauttineet vuosikymmeniä täydellisestä rankaisemattomuudesta”, Bequelin sanoo.
Historiallinen oikeusjuttu
– Tämä merkitsee Aung San Suu Kyin lopullista kunniatonta vajoamista Nobelin rauhanpalkinnon voittajasta kansanmurhan kiistäjäksi ja Myanmarin murhanhimoisen armeijan puolustajaksi, kansanmurhien ehkäisyä edistävän Global Centre for the Responsibility to Protect -järjestön pääjohtaja tohtori Simon Adams sanoo.
Adamsin mielestä oikeusjuttu Myanmaria vastaan on historiallinen.
– Myanmarin vastuuta kansanmurhasta käsitellään Kansainvälisen tuomioistuimen ja maailman silmien edessä. Gambiaa pitäisi onnitella rohkeudesta viedä tätä juttua eteenpäin, kun niin monet valtiot ja supervallat eivät ole niin tehneet, Adams toteaa.
Muutkin YK:n kansanmurhanvastaisen sopimuksenallekirjoittajamaat olisivat voineet haastaa Myanmarin oikeuteen, mutta syystä tai toisesta kaikki muut ovat jänistäneet.
Tohtori Tawanda Hondora sanoo, että Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan, Britannian ja Ranskan eli YK:n turvallisuusneuvoston vakinaisten jäsenten tulisi hävetä. Ne jättivät tehtävän Gambialle, pienelle maalle, joka kamppailee Yahya Jammehin tyrannivallan jälkivaikutusten kanssa.
Kansainvälinen tuomioistuin voi määrätä väliaikaisia toimia, joilla olisi vaikutusta Myanmarin sisällä ja jotka vähentäisivät rohingyoiden sortoa.
– Oikeusistunto on joka tapauksessa symbolinen murskatuomio Myanmarin armeijalle, kun koko maailma keskustelee sen julmuuksista. Heidän rankaisemattomuutensa alkaa tuntua vähemmän varmalta kuin he toivoisivat, Adams uskoo.