Antti Yrjönen

Tärkein instrumentti köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi on etukäteen lukittu.

Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on keskeinen tavoite, joka ohjaa kaikkea hallituksen päätöksentekoa. Näin luvataan hallitusohjelmassa.

Tavoitteen saavuttamista vaikeuttaa se, että veropolitiikka on keskustan vaatimuksesta jätetty keinovalikoimasta pois.

Keskustan kynnyskysymys hallitusneuvotteluissa oli, että yrittäjien ja yritysten verotusta ei kiristetä. Näin myöskään listaamattomien yhtiöiden osinkoverotukseen ei puututa, vaikka huojennetuista pääomatulo-osingoista nauttivat pääasiassa varakkaat henkilöt. Perusteettoman veroedun poistamisen on arvioitu tarkoittavan yli 400 miljoonan euron lisätuloja valtiolle.

Listaamattomassa yhtiössä osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verotonta tuloa 150 000 euroon saakka, jos jaettu osinko on enintään 8 prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta.

Tämä on vain yksi epäoikeudenmukaisuus, joka on ja pysyy suomalaisessa verojärjestelmässä vaikka sen ongelmat ovat tiedossa. Tuloeroja vuosikymmenet tutkinut taloustieteen professori Matti Tuomala ei olekaan kauhean vakuuttunut hallitusohjelman hienolta kuulostavasta lauseesta, jonka mukaan ”talouspolitiikan päämääränä on hyvinvoinnin lisääminen”.

ILMOITUS

– Se vähän lässähtää tähän keskustan kynnyskysymykseen. Ei se kaikkea kaada, mutta tekee se tämän tavoitteen saavuttamisen huomattavaksi vaikeammaksi, hän sanoo Kansan Uutisten haastattelussa.

Ongelma tiedossa,
mitään ei tehdä

Ongelma tiedetään. Viimeksi se todettiin syyskuussa yritystukien vähentämistukien loppuraportissa:

”Verotuksen epäneutraalisuus suhteessa muuhun sijoittamiseen ohjaa taloudessa investointeja pois tuottavimmista kohteista ja vääristää pääomarakennetta. Osinkoverotus saattaa ohjata yrityksiä investoimaan varoja vähäriskisiin ja bruttotuottomielessä vähemmän tuottaviin investointeihin korkeampiriskisten, mutta enemmän tuottavien investointien kustannuksella. Osinkoverotus voi siten heikentää terveen ja liiketoimintalähtöisen riskinoton kannustimia listaamattomissa yhtiöissä ja latistaa investointien tuottoprofiilia taloudessa.”

Asialle ei kuitenkaan tehdä mitään. Keskustan lisäksi tämä on RKP:n vaatimus. Samalla myös taas yhdestä yrityksestä karsia perusteettomia yritystukia tuli pannukakku.

Veroetu rikkaimmalle
prosentille

Listaamattomien yhtiöiden veroetu on yksi osa eriytettyä verotusta, jonka haitoista Tuomala on saarnannut yli 25 vuotta.

Hän kuului tutkijaryhmään, joka vuonna 2004 julkaisi käänteen tekevän havainnon. Tuloeroja oli siihen asti tarkasteltu desiileittäin eli suomalaiset jaettiin kymmeneen yhtä suureen ryhmään ja sitten katsottiin, miten tulot kussakin olivat kehittyneet. Tuomala, Marja Riihelä ja Risto Sullström ottivat nyt erityistarkasteluun suurituloisimman prosentin ja silloin paljastui, miten rajusti heidän tulonsa olivat kasvaneet vuodesta 1996. Puhuttiin rikkaimman prosentin irtiotosta.

Samaan aikaan osingot ampaisivat nousuun ja niissä tehtiin uusia Suomen ennätyksiä vuosi toisensa jälkeen.

Rikkaiden irtioton mahdollisti Esko Ahon porvarihallituksen verouudistus vuonna 1993. Siirryttiin eriytettyyn verojärjestelmään, jossa pääomatuloja ryhdyttiin verottamaan muita kevyemmin. Tämä kannusti erityisesti hyvin toimeentulevia yrittäjiä ottamaan tuloistaan mahdollisimman paljon ulos pääomatuloina.

Rikkain promille pärjäsi
vielä paremmin

Syksyllä ilmestyneessä kirjassaan Markkinat, valtio & eriarvoisuus (Vastapaino) Tuomala kirjoittaa vuoden 1993 perinnöstä. 1993–2000 käytettävissä olevien tulojen kokonaiskasvusta rikkaimmalle prosentille meni 18 prosenttia, 2007 mennessä 11 prosenttia.

”Luvut nostavat esiin kysymyksen talouskasvun hedelmien jakautumisen oikeudenmukaisuudesta”, hän kirjoittaa.

Listaamattomien yhtiöiden veroetu on yksi osa eriytettyä verotusta, jonka haitoista Tuomala on saarnannut yli 25 vuotta.”Kyllä ollaan kaukana köyhän asiasta. Se himmentää tämän hallituksen tilannetta.”

Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan syksyllä ilmestyneessä kirjassa Huipputuloiset (Vastapaino) katsotaan vielä pienempää joukkoa, 5 000 suomalaisen muodostamaa suurituloisinta promillea. Se yli kolminkertaisti osuutensa kaikkien suomalaisten tuloista 1990–2007.

Koko väestön bruttotulojen keskiarvo on 30 620 euroa vuodessa. Suurituloisimmalla promillella se on 684 444 euroa, josta pääomatulojen osuus on 467 674 euroa ja keskimääräinen veroprosentti 34.

Hallitusohjelmassa ei ole lupauksia mistään olennaisesta muutoksesta kohti oikeudenmukaisempaa verotusta.

Taloushistorian voimakkain
tuloerojen kasvu

Eriytetty verojärjestelmä omaksuttiin myös muissa Pohjoismaissa, mutta sen käytännön sovellukset vaihtelivat. Suomalainen erikoisuus on juuri listaamattomien osakeyhtiöiden kevennetty verotus, jota Tuomala muistelee pohjoismaisten kollegoidensa ihmetelleen jo 1990-luvulla.

Yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumista lukuun ottamatta 1990-luvun verouudistuksen peruselementit ovat ennallaan. Ydin on se, että ylimpien ansiotulojen marginaaliveron ja pääomatulojen veroasteen välinen ero on iso.

– Seuraamukset olivat vieläkin pahemmat kuin silloin uskottiin, Tuomala sanoo 1990-luvun alun verouudistuksista.

– Niistä käynnistyi Suomen taloushistorian voimakkain tuloerojen kasvu ja se tapahtui vielä ylimmissä tuloryhmissä. Eikä kelkkaa saatu käännettyä hallituksissa, joissa vasemmistopuolueet olivat mukana. Nekään eivät luultavasti tajunneet, kuinka voimakkaan tuloerojen kasvun veroreformi käynnisti.

Tuloerojen kasvua on selitetty myös sillä, että lamasta noustiin devalvaatioiden avulla ja Suomen viennin hinnat lähtivät nousuun. Sitten tuli Nokia-buumi.

– Osa selittää, että tuloerotkin lähtivät kasvuun näistä syistä, mutta se tarina ei oikein päde, koska käytettävissä olevat tuloerot lähtivät kasvuun ja vuoden 1995 jälkeen veroa edeltäneet tuloerot eivät juuri kasvaneet. Silloin verojärjestelmällä on väkisinkin iso rooli tässä, Tuomala sanoo.

Kaiken lisäksi kuva tulo- ja varallisuuserojen kehityksestä viime vuosilta on vaillinainen, koska laillisesti piilossa olevat tulot ja varat eivät näy tilastoaineistossa. Tuomala viittaa niin sanottuihin vakuutuskuoriin, jotka helpottavat veroilta suojautumista.

– Vähintä mitä hallituksen tulisi tehdä olisi toteuttaa ilmoitusvelvollisuus varoista ja tuloista näissä vakuutuskuorissa. Varallisuusveron lakkauttamisen yhteydessä luvattiin ilmoitusvelvollisuus. Eipä ole näkynyt.

Kaukana köyhän
asiasta

Tuloerojen kasvu alettiin myöntää vasta 1990-luvun lopussa, mutta verojärjestelmän osuus siinä kiistettiin edelleen. 2000-luvun alussa OECD:ltä tuli tutkimuksia, joiden mukaan tuloerot ovat Suomessa kasvaneet voimakkaimmin sen jäsenmaista. Se avasi silmiä.

Tuomala on kritisoinut eriytettyä verojärjestelmää vuosikymmeniä, mutta keskustan vaatimuksesta tämäkään hallitus ei tee sille mitään.

– Kyllä ollaan kaukana köyhän asiasta. Se himmentää tämän hallituksen tilannetta, jos tällaista merkittävää reformia ei voi tehdä keskustan kynnyskysymyksen takia. Vaikka monia muita asioita saataisiin liikkeelle, niin räikein epäkohta jää.

Tuloerojen kasvun lisäksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus jarruttaa tuotannollisia investointeja. Teollisuuden investointien määrä romahti etenkin vuoden 2008 kriisin jälkeen eikä ole palannut lähellekään kilpailijamaiden tasoa, vaikka niitä on yritetty vauhdittaa yhteisöveron kevennyksellä ja viimeksi kilpailukykysopimuksella, jossa työajan pidentämisen lisäksi sosiaaliturvamaksuja siirrettiin kuusi miljardia euroa yrityksiltä palkansaajien maksettavaksi.

Verojärjestelmässä on valuvika, kun se asettaa sijoittamisen kiinteistöihin, arvopapereihin ja osakkeisiin kannattavammaksi kuin sijoittamisen tuotantoon.

– Oikeudenmukaisuuden kannalta on epäreilua, että varakkaiden veroaste ratkeaa tulojen koostumuksen perusteella ja vain hyvin varakkailla omistajilla on mahdollisuus vaikuttaa tulojensa koostumukseen. Kenenkään etiikan ei luulisi hyväksyvän tätä.

Matti Tuomala ei tiedä, kuka tämän vertauksen on alunperin esittänyt, mutta hänestä se on hyvä:

– Aikaisemmin on puhuttu, että dynaamisen yhteiskunnan yksi ominaisuus on tikkaat, joita pitkin jokainen voi kävellä ylöspäin. Nyt rikkaat ovat nousseet niillä ylös ja vieneet tikkaat mennessään.

– Tämä vaara on Suomessakin, että tikkaat ovat katolla ja rikkaat kuikuilevat sieltä alaspäin. Tämä olisi syytä kertoa keskustallekin.

Päätoimittaja Sirpa Puhakka

Hyvä lukija!

”Jokainen tilaus vahvistaa meitä tekemään parempaa journalismia, vaihtoehtoa valeuutisille ja humpuukille”, sanoo päätoimittaja Sirpa Puhakka.

Tilaa Kansan Uutiset ja edistät moniäänistä journalismia!