Fanny Malinen

Arkistosarjassa julkaisemme yhden ulkomaan jutun kuluneen vuoden jokaiselta kuukaudelta. Tämä juttu julkaistu 4.5.2019. Lontoossa nähtiin huhtikuussa huikea kansalaistottelemattomuuden aalto, kun tuhannet mielenosoittajat tukkivat kaupungin keskustan kadut vaatien toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Miljoonakaupunki kylpi helteessä, kun Extinction Rebellion eli sukupuuttokapina sulki kolme keskeistä risteystä ja yhden sillan koko pääsiäisviikoksi. Telttaleirit toimivat alustoina suoralle toiminnalle Shell-yhtiön päämajalla ja pörssin edustalla sekä lyhyempikestoisille katusuluille ympäri kaupunkia, esimerkiksi Heathrow’n lentokentän edustalla. Yli tuhat ihmistä pidätettiin, mutta suurinta osaa vastaan ei ole nostettu syytteitä.

Valmius tulla pidätetyksi on ollut viime lokakuussa käynnistetyn Extinction Rebellionin taktiikan kulmakiviä. Se on luvannut aiheuttaa enenevässä määrin häiriötä, kunnes Britannian hallitus ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti.

Liikkeellä on kolme keskeistä vaatimusta. Ilmastonmuutoksen vuoksi on julistettava hätätila. Hallituksen tulee toimia saadakseen maan hiilineutraaliksi vuoteen 2025 mennessä. Päätöksissä tulee kuunnella satunnaisesti valituista kansalaisista koottua yleiskokousta.

23-vuotias Federico Pastoris on Extinction Rebellion -liikkeen jäsen Skotlannissa. Hän saapui Edinburghista Lontooseen pääsiäisviikolla tukemaan parlamentin edustalla sijaitsevaa leiriä.

– Halusin tulla tänne ja tuntea olevani osa maailmanlaajuista verkostoa, jota yhdistää sama sitoutuneisuus [toimintaan], samat pelot ja huolet [ilmastonmuutoksesta], hän sanoo.

ILMOITUS

Liikkeen mukaan sillä on ryhmiä jo 400, joka mantereella.

Pastoris toivoo mielenosoitusten avaavan keskustelua hallituksen kanssa, mutta ei ole toiveikas, että muutosta ilmastopolitiikkaan tulisi ilman painostuksen lisäämistä.

– Kuten olemme nähneet vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksessa, valtioiden sitoumukset eivät vastaa kriisin vakavuutta. Skotlanti tukee edelleen öljyn etsintää Pohjanmeressä, vaikka on allekirjoittanut Pariisin ilmastosopimuksen. Jatkamme, kunnes siihen tulee muutos.

Fanny Malinen

Uusia muutoksen tekijöitä

Osa protestileireistä häädettiin pääsiäisviikonloppuna ja loput pakkasivat tavaransa huhtikuun 25. päivä kymmenen päivän telttailun jälkeen. Aktivistit olivat onnistuneet tavoitteessaan sopia tapaaminen ympäristöministeri Michael Goven kanssa ja vakuuttaa työväenpuolue esittämään parlamentissa ehdotuksen ”ilmastohätätilan” julistamiseksi.

Kapina on onnistunut monella aktivismin mittapuulla: hallitsemaan otsikoita päivästä toiseen tukkimalla valtaväyliä Lontoon keskustassa, houkuttelemaan parhaina päivinä tuhansia uusia kannattajia ja vaikuttamaan politiikkaan.

Moni ilmastonmuutoksesta huolestunut on saanut kanavan vaikuttaa. Uutena pääsiäisviikon leiriin tuli myös 58-vuotias sosiaalityöntekijä Carrie, joka haluaa esiintyä vain etunimellään.

– En ole koskaan tehnyt mitään tällaista, mutta olen enenevässä määrin huolissani ilmastosta ja siitä, ettei kukaan tee mitään vaikka tiedämme, että meillä on vain 12 vuotta aikaa, hän kertoo.

Carrie kuvailee helpotukseksi sitä, että voi osallistua muutoksen tekemiseen.

– Olen ehkä vähän toiveikkaampi. Tuntuu hyvältä, kun ohikulkijat sanovat kiitos, kun teette jotakin.

Arvostelua valkoihoisuudesta

Carrie kuvailee itseään tavalliseksi, keski-ikäiseksi ja keskiluokkaiseksi äidiksi. Hän korostaa, että Extinction Rebellioniin on mahdollista osallistua, vaikkei olisikaan nuori vegaani ja valmis tulemaan pidätetyksi. Suurin osa leirin osallistujista on kuitenkin valkoihoisia nuoria aikuisia, ja liikettä on paljon kritisoitu sosiaalisessa mediassa etnisen monimuotoisuuden puutteesta.

Monet rodullistetut aktivistit ovat kokeneet, että liikkeen vahva keskittyminen pidätyksiin sulkee pois muut kuin valkoihoiset, keskiluokkaiset britit, joiden ei tarvitse pelätä poliisiväkivaltaa tai lain rikkomisen seurauksia.

Myös kapinan viesti ilmastokriisistä on hyvin brittikeskeinen: se maalaa ilmastonmuutoksen uhkana ”meille” ottamatta huomioon, että kehitysmaissa, jotka ovat aiheuttaneet vähiten hiilidioksidipäästöjä, se on jo todellisuutta.

Extinction Rebellionin seuraavat askeleet näyttävät, onnistuuko liike vastaamaan kritiikkiin. Ilmastokriisin vakavuudesta on kuitenkin Lontoossa tehty keskustelunavaus, jota on vaikea jättää huomiotta.

Fanny Malinen