Joululaulut, kuusi koristeineen ja kynttilät tekevät joulun. Tärkeä ellei tärkein osa joulua on jouluruoka.
Vankka perinteiden vaalija Joulupukki arvostaa hänkin perinteisiä jouluruokia, kuten riisipuuroa.
– Pyrimme tonttujen kanssa syömään joulupuuron yhdessä, Joulupukki kertoo Korvatunturilta.
Riisipuuro oli vielä 1800-luvulla juhlapuuro, sillä riisi oli tuontitavaraa. Jos joulua haluttaisiin viettää tiukasti suomalaiskansalliseen tapaan, joulupuuro tehtäisiin kaurasta tai ohrasta. Itä-Suomessa puurot haudutettiin usein uunissa joko veteen tai maitoon.
Joulupuuron juhlavuutta lisää puuroon piilotettu manteli, jonka saajaa seuraa hyvä onni aina seuraavaan joulupuuroon saakka. Ruotsissa perimätiedon mukaan mantelin saaja menee seuraavan vuoden aikana naimisiin. Mantelin lisääminen puuroon juontuu keskiaikaisesta Englannista, jossa ohrapuuroon lisättiin papu.
”Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla”
Piparkakut ovat tulleet Eurooppaan Lähi-idästä ristiretkeläisten mukana. Pipareita alettiin valmistaa Saksassa, erityisesti luostareissa, 1300-luvulla. Pippurilla ja mausteilla ryyditettyjä hunajaleipiä pidettiin nykykieltä käyttäen terveysvaikutteisina. Ruotsissa piparkakkuja maisteltiin 1600-luvulla, ja 1700-luvulla suomalaisetkin pääsivät niiden makuun. Kotitalouksissa pipareita alettiin leipoa 1900-luvulla. Niitä on ripustettu omenoiden ja muiden herkkujen kanssa joulukuuseenkin.
Höyrylaivojen yleistyttyä ja kuljetuskustannusten laskettua 1880-luvulta lähtien suomalaiset saattoivat ostaa siirtomaatavaroita. Niihin kuuluivat mantelien lisäksi kuivatut hedelmät ja rusinat. Siksi rusina- tai sekahedelmäkeitto on yksi joulun herkuista.
”Syövät paistia ja juovat lientä”
Kinkusta tuli joulun vakioherkku vasta 1950-luvulla. Sitä ennen jouluna saatettiin syödä naudan- tai lampaanpaistia talouden varallisuudesta riippuen. Arkiaterialla oli tarjolla lihaa nykyistä harvemmin ja niukemmin, minkä takia kokonaisena tarjottava liha oli juhlaruokaa.
Karjalanpaisti tuli yleisesti tunnetuksi pitoruokana sekä joulupöydässä erityisesti sota-ajan jälkeen, kun Karjalan pakolaiset oli sijoitettu ympäri Suomea.
Kalaa säilöttiin ennen 1700-lukua kuivaamalla tai hapattamalla. Kun suolaa alettiin saada, kalaa ryhdyttiin säilömään suolaamalla. Joulupöydässä tarjottiin erityisesti suolasilliä.
Sisämaassa hapatettiin särkiä, ahvenia, lahnoja ja säyneitä, joita säilytettiin suolattuina puuastiassa painon alla. Graavilohen nimi on muistona haudatusta hapanlohesta, gravad lax.
Tunnetuimpia jouluherkkuja on lipeäkäsittelyn läpikäynyt turska. Lipeäkala oli keskiajalla arvostettua paastonajan ruokaa. Hyvin säilyvänä sitä on tuotu Norjasta aina 1970-luvulle saakka, jolloin turskakanta romahti ja lipeäkalaa ryhdyttiin tekemään molvasta.
Lipeäkala on usein toisen joulupäivän kevyt herkku, sillä se tasoittaa jouluaaton ja joulupäivän runsaasta herkuttelusta aiheutunutta ähkyä.
”No onkos tullut kesä nyt talven keskelle”
Jouluateriat muuttuvat ajan myötä. 2000-luvun joulupöydässä tarjotaan perinteisten lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikon vierellä bataattilaatikkoa ja sinihomejuustolla terästettyä punajuurilaatikkoa. Vegaanit valmistavat jouluaterialleen tofu- tai seitan-kinkkua ja porkkanasta tehtyä, graavilohta muistuttavaa porkkalaa. Silliä muistuttavaa herkkua voi tehdä munakoisosta.
Jouluruoat eivät ole kiveen hakattua perinnettä. Joulupukkikin vinkkaa uudesta joulureseptistä.
– Suomalainen supersapuska on lähellä sydäntäni. Minulle ja tontuille on mieleen pirtelö, johon tulee suomalaisia marjoja sen seitsemää sorttia ja loraus maitoa. Pirtelön aateloi kuusenkerkkähillo, joka tuo sydänsuven keskelle joulua, Joulupukki tunnelmoi.
Lähteinä: Ruokatieto, avoinmuseo.fi, Martat sekä Joulupukki Joulupukin Kammarissa.