WSOY/Anna-Lena Ahlström

Jos ruotsalaiset dekkarit ovat alkaneet kyllästyttää kaavamaisuudellaan ja liukuhihnamaisuudellaan, niin Carin Gerhardsen pyyhkii pölyt pois ja muistuttaa, miksi kerran rakastuimme niihin. Monen näkökulman Musta jää kieputtaa lukijaa kuin linkouskone. Juuri kun luulit oivaltaneesi, mistä tässä on kysymys, tulee seuraava yllätys.

Lähtötilanteessa rattijuopon ajama auto suistaa toisen jyrkänteeltä. Ollaan talvisessa Gotlannissa. Juoppo pakenee paikalta, toisen auton kuljettaja kuolee. Tapauksella on silminnäkijä ja joku toinenkin pakenee paikalta hälyttämättä apua. Mutta kuka tai ketkä? Ja miksi?

Musta jää on tarina moraalittomuudesta ja vastuun pakoilusta. Henkilöiden takaa paljastuu itsekkyyttä ja mukavuudenhalua, kostonhimoa, vihaa ja rikollisuuttakin.

Tapa jolla Gerhardsen mysteeriään avaa on erityisen nautittava, taiturin työtä. Vähitellen hän saattaa henkilöt yhteen, paljastaa siivun kerrallaan tammikuussa 2014 tapahtuneesta, mutta samalla harhauttaen lukijan väärille jäljille. Vasta viimeisillä sivuilla yllättävä totuus paljastuu.

Matemaatikon koulutuksen saanut Carin Gerhardsen on suomalaisille uusi tuttavuus, vaikka hän on tätä ennen julkaissut kahdeksanosaisen Hammarby-sarjan. Mustan jään perusteella sen suomentaminen on aivan välttämätöntä.

Carin Gerhardsen: Musta jää. Suomentanut Maija Ylönen. Minerva 2019. 375 sivua.