IPS/Mario Osava

Vesiensuojelukorvaus on maanomistajalle varmempaa tuloa kuin maitotili.

Elias Cardoso on pioneeri. Brasilian Extremassa 67 hehtaarin maatilan omistava Cardoso hyppäsi ensimmäisten joukossa vesiensuojeluohjelmaan ja sai hullun maineen. Sittemmin ohjelmaan liittyivät Cardoson mukaan ”kaikki”.

Minas Geraisin osavaltio lanseerasi jo vuonna 2005 yhdessä kansainvälisen ympäristöjärjestön kanssa vesiensuojeluprojektin nimeltä Conservador das Águas. Projekti keskittyy erilaisiin tapoihin säästää vesiresursseja ja parantaa niiden laatua.

Maanomistajan kannalta hankkeen ydin on korvausjärjestelmässä , jossa suojelun piiriin otetusta maasta maksetaan sen omistajalle. Maksua vastaan he lakkaavat käyttämästä sitä ja ennallistavat sen metsäksi tai vähintäänkin suojaavat aidoilla. Elias Cardoso tosin tuli mukaan jo ennen kuin korvauksia maksettiin, siitä se hullun maine.

Vesiensuojelu tarjoaa ympäristöhyötyjen lisäksi myös taloudellista hyötyä.

Metsän luominen vaikeaa

Neljässätoista vuodessa hanke on toteutettu kolmella jokialueella, jonne on istutettu kaksi miljoonaa puuta ja suojeltu lähes viisisataa lähdettä. Nyt projekti on tarkoitus laajentaa seitsemälle muulle vedenjakaja-alueelle.

– Tavoitteena on saavuttaa neljänkymmenen prosentin metsänpeitto. Tähän mennessä peittoprosentti on vasta 25, ja siitä melkein puolesta saamme kiittää vesiensuojeluohjelmaa, Paulo Henrique Pereira sanoo.

ILMOITUS

Hän on vuodesta 1995 toiminut Extreman ympäristösihteerinä ja edistänyt vesiprojektia.

– Puiden istuttaminen on helppoa, metsän luominen on monimutkaisempaa, Pereira huomauttaa.

Kyse on paljosta muustakin kuin puiden istutuksesta. Pullonkaulaksi on muodostunut metsitykseen ja vesiensuojeluun kykenevän ammattitaitoisen työvoiman puute.

Aiemmin pelkkä puiden istutuskin tosin oli mutkikkaampaa, kun taimet ostettiin. Silloin oltiin riippuvaisia epäsäännöllisistä lahjoituksista, ja se teki ennakkosuunnittelusta vaikeampaa sekä nosti kustannuksia. Nykyään projektilla on oma taimitarhansa, joka tuottaa paikallisten puulajien taimia.

Vakiintunut projekti

Extreman projekti on onnistunut niin hyvin, että se on saanut useita kansallisia ja kansainvälisiä palkintoja.

– Menestys johtuu hyvästä hallinnosta, joka ei riipu valtakunnan hallituksen jatkuvuudesta. Projekti on niin vakiintunut, että se tuskin kärsii takaiskuja, Pereira uskoo.

Nykyinen presidentti Jair Bolsonaro ei ole tunnettu ympäristömyönteisyydestään, mutta vesiensuojelua auttaa, että se tarjoaa ympäristöhyötyjen lisäksi myös taloudellista hyötyä.

– Aluksi isoisäni torjui hankkeen. Hän oli koko elämänsä kaatanut puita mailtaan ja tehnyt metsästä karjalle laitumia, eikä tuntunut järkevältä nyt sitten istuttaa puita samoille maille, 19-vuotias insinööriopiskelija Aline Oliveira sanoo.

Oliveira on ylpeä Extreman saavuttamasta elämänlaadusta.

– Lapsena itsekin ajattelin, että oli järjetöntä istuttaa puita, jotta vettä tulisi lisää. Mutta sitten näin, miten lähteet säilyivät nimenomaan koskemattomilla metsäalueilla, Oliveira kertoo.

Lopulta isoisänkin mieli muuttui ja hän lahjoitti toistakymmentä lähdettä uudelleen metsitettäviksi ja suojeltaviksi.

– Vesiensuojelukorvaus on turvallista tuloa, kun taas maidon hinta on laskenut ja kaikki muu kallistunut. Korvausrahojen ansiosta saatoimme sijoittaa perimältään parempiin lehmiin, hankkia lypsyhuoneen ja kohentaa karjan terveydenhoitoa, ja näin lisätä tuottavuutta, joka kompensoi laidunmaiden vähenemisen, Oliveira kertoo.

Silti Extremakaan ei ole välttynyt veden vähentymiseltä. Myös tämän alueen metsiä tuhotaan edelleen karjan laitumiksi.

– Vuoden 2014 kuivuuden jälkeen meillä on ollut vain heikkoja sateita. Puro, missä tapasin käydä uimassa, on menettänyt 90 prosenttia vedestään. Toipumiseen menee 50 vuotta ja vasta lapsemme hyötyvät siitä, Elias Cardoso sanoo.

Englanninkielinen versio