Lehtikuva/Isabel Infantes

Konservatiivit ottivat vuosikymmeniin suurimman vaalivoittonsa Britanniassa. Labour menetti paljon kannatustaan perinteisesti vahvoilla alueillaan.

Jeremy Corbynin johtama työväenpuolue labour koki murskatappion Britannian vaaleissa. Konservatiivit ottivat suurimman voittonsa parlamenttivaaleissa yli 30 vuoteen ja nappasi yli 60 lisäpaikkaa. Labourille tulos oli huonoin sitten vuoden 1935, ja puolue menetti yli 40 kansanedustajan paikkaa.

Konservatiivit murskasivat palasiksi niin kutsutun punaisen muurin, joka koostuu Englannin pohjoisosien perinteisistä työläisalueista. Vanhat teollisuuspaikkakunnat ja kaivosalueet äänestivät nyt konservatiiveja, jotka lupasivat toteuttaa maan EU-eron. Juuri nämä alueet äänestivät vahvimmin EU-eron puolesta kolme vuotta sitten pidetyssä kansanäänestyksessä.

Pääministerinä nyt jatkavan Boris Johnsonin vaalivoiton tarina onkin tuttu, toteaa tutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistolta. Se noudatteli tismalleen samaa kaavaa kuin Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ja Britannian EU-kansanäänestys.

”Kulttuurisodat ovat tulleet kiilaksi talouden intressien väliin.”

– Corbyn hävisi, koska pohjoisen valkoiset ja globalisaation runtelemat duunarit äänestivät Johnsonia

Siinä missä labour tarjosi äänestäjille hyvin edistyksellistä ympäristöpolitiikkaa ja yritysten kansallistamisia, Johnson tarjosi heille EU-eroa eli brexitiä.

ILMOITUS

– Labourilla ei ollut mitään brexit-kantaa, jolla haastaa Johnsonia.

Kannattajat erillään

Labourin ongelma on sen kannattajaryhmien välinen ristiriita, Ronkainen havainnollistaa. Opiskelijat ja nuoret korostavat edistyksellisyyttä ja kansainvälisyyttä. Ikääntyneempi kannattajakunta, joka nyt siis hylkäsi puolueen, on sosiaalisesti konservatiivisia perusduunareita. He kannattavat korkeampia palkkoja ja julkista, mutta kaikkein tärkeintä heille oli brexit.

– Kulttuurisodat ovat tulleet kiilaksi talouden intressien väliin, Ronkainen sanoo.

Luokkasodan tilalle onkin monella tapaa tullut kulttuurisota. Ja juuri kulttuuriasioissa labourin kannattajakunta on hajaantunut. Siksi moni oli valmis äänestämään Boris Johnsonia.

– Johnson ei edusta heitä, mutta hän puhuttelee heitä. Corbyn edustaa, mutta ei puhuttele heitä, Ronkainen huomauttaa.

Johnsonin ja Trumpin toiminnassa korostuukin röyhkeys. He hyökkäävät vähemmistöjä, mediaa, parlamenttia ja oikeuslaitoksia vastaan ja nostavat itsensä niin kutsutun unohdetun kansan edustajiksi eliittiä vastaan, vaikka tausta on äärimmäisen etuoikeutettu.

– Kysymys ei ole, miksi uudet poliitikot toimivat näin. He tarjoavat muutoksen. Kysymys on siitä, miksi ihmiset uskovat muutokseen, joka on tämän tyylistä, Ronkainen kuvaa.

Vasemmiston tutut kipupisteet

Vaikka brexit tuo täysin oman erityispiirteensä Britanniaan, muistuttaa labourin kipuilu hyvin paljon muidenkin vasemmistopuolueiden ongelmia eri puolilla Eurooppaa. Nuorempi kannattajakunta suurissa kaupungeissa vaatii edistyksellistä ympäristö- ja talouspolitiikkaa. Samaan aikaan vanhoilla ydinalueille ikääntyneemmät haluavat turvallisuutta ja vakautta. Englannissa sitä tarjoaa Boris Johnson, Suomessa Jussi Halla-aho. Sillä ei ole väliä, tuoko heidän politiikkansa sitä.

Heidän tarinansa uppoaa, koska taustalla on syvempi kriisi. Syrjäseutujen ihmiset ovat pettyneitä siihen, että työpaikat häviävät ja nuoriso muuttaa työn perässä metropoleihin.

– Ei-kristittyjen pakolaisten auttaminen lisää kulttuurista ja demografista paniikkia. Ei tarvitse olla kummoinen populisti, että lietsoo näissä oloissa ihmiset vanhoja puolueita vastaan. Kansallismielisyys, maahanmuuttovastaisuus, rasismi jne. ovat tämän kriisin ilmentymiä, mihin vanhat puolueet eivät ole osanneet varttua. Sen takia perusduunarit äänestivät mieluummin Johnsonia kuin Corbyniä tai Trumpia mieluummin kuin demokraatteja.

Englannissa onkin syntynyt käsite Workington man. Sillä kuvataan vanhempaa miestä, joka on aiemmin äänestänyt aina labouria. Nyt näiden äänet menivät konservatiiveille.

– Johnson tarjoaa nyt kulttuurisotia heille, kun eriarvoisuus ja ympäristö eivät puhuttele, Ronkainen sanoo.

Ronkainen naurahtaakin, että nyt on jollekin vasemmiston vapahtajan paikka avoinna. Se kuuluu sille, joka onnistuu yhdistämään onnistuneesti eri sukupolvien erilleen kasvaneiden kannattajakuntien intressit.

– Heidän pelkonsa ovat erilaiset. Miten sovittaa yhteen kulttuurisota ja luokkasota? Mikä on se kompromissi vai onko sitä?

Ronkainen tiivistää, että vasemmistolle voi koittaa synkät ajat, jos tässä ei onnistuta. Eurooppa ikääntyy kovaa kyytiä.

– Euroopan väestökehitys on kieroutunut, ja se ennustaa aikojen muuttumista konservatiivisemmaksi. Jos uusi vapahtaja ei onnistu yhdistämään eri sukupolvia, OK Boomer -meemin merkitys tulee kääntymään lähiaikoina synkäksi.

Juttua muokattu 13.12. kello 15.58. Tarkennettu, että labour menetti melkein 60 paikkaa.

Juttua korjattu 13.12. kello 17.45. Korjattu aiempaa muokkausta. Labour menetti yli 40 paikkaa, ei melkein 60:ta paikkaa.