Arhinmäen neljät hallitusneuvottelut:
Sunnuntaina käydyt – hyvin lyhyet – hallitusneuvottelut olivat neljännet Paavo Arhinmäelle.
– Nämä olivat jopa helpommat kuin 1999, hän naurahtaa.
Vuonna 1999 Arhinmäki sanoo käyneensä muutaman kerran Säätytalolla neuvottelemassa.
2011 puolestaan kuusi puoluetta väänsi pitkään hallitusohjelmaa.
– Ne olivat ylivoimaisesti vaikeimmat.
Tämän vuoden toukokuussa puolestaan neuvoteltiin Antti Rinteen johdolla.
Uusi hallitus:
SDP:n ministerit:
Sanna Marin, pääministeri
Tytti Tuppurainen, eurooppa- ja omistajaohjausministeri
Sirpa Paatero, kuntaministeri
Ville Skinnari, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri
Timo Harakka, liikenne- ja viestintäministeri
Tuula Haatainen, työministeri
Vasemmistoliiton ministerit:
Li Andersson, opetusministeri
Aino-Kaisa Pekonen, sosiaali- ja terveysministeri
Keskustan ministerit:
Katri Kulmuni, valtiovarainministeri
Mika Lintilä, elinkeinoministeri
Jari Leppä, maa- ja metsätalousministeri
Antti Kaikkonen, puolustusministeri
Hanna Kosonen, tiede- ja kulttuuriministeri
Vihreiden ministerit:
Maria Ohisalo, sisäministeri
Pekka Haavisto, ulkoministeri
Krista Mikkonen, ympäristöministeri
RKP:n ministerit:
Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri
Thomas Blomqvist, pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri
Kotimaan politiikan viime päivien tapahtumien leimaaminen teatteriksi vaikuttaa sapettavan vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Paavo Arhinmäkeä. Vaikka ääni Helsingin Vaasankadulla sijaitsevassa kahvilassa on rauhallinen, ei tiedotusvälineiden kirjoittelu kerää kiitosta neljännen kauden kansanedustajalta.
– Tämä oli kaikkea muuta kuin teatteria. Ei kai kukaan olisi halunnut uhrata yhtä sunnuntaita siihen, että kolmen eri oven takana käydään neuvotteluita. Niin piti tehdä, koska kaiken piti mennä pilkulleen perustuslain mukaisesti, Arhinmäki sanoo KU:lle.
Hän myös kummastelee esiin nousseita vaatimuksia uusista vaaleista. Niissä näkyi Arhinmäen mukaan kapea ymmärrys parlamentarismista.
– Uudet vaalithan ovat aivan viimeisin keino. Aina on niin, että kulloinenkin eduskunta saa neljäksi vuodeksi mandaatin kansalta. Eivät heilahdukset gallupeissa sen kauden aikana saa vaikuttaa siihen. Kyllä eduskunnan tehtävä on aina pyrkiä löytämään sellainen koalitio, joka pystyy johtamaan Suomea.
– Jos tällaisten kriisien perusteella alettaisiin hajottaa eduskuntia, sen jälkeen meillä olisi vaalit puolen vuoden välein.
Suomen vahvuus on juuri poliittisessa vakaudessa, Arhinmäki sanoo. Ja vakaudella on tänä päivänä entistä enemmän kysyntää, kun eri puolilla Eurooppaa – Suomi mukaan lukien – hallitusten muodostaminen ja koossapysyminen on muuttunut entistä vaikeammaksi.
Kukaan ei hyödy
Mutta huolestunut Arhinmäki on. Pääministeri Antti Rinteen (sd.) kaatumiseen johtaneet tapahtumat eivät ainakaan paranna politiikan uskottavuutta ihmisten silmissä, hän sanoo.
– Tästä eivät hyödy ainakaan keskusta tai sosiaalidemokraatit, eikä myöskään kokoomus hyödy siitä, että ihmisten luotto politiikkaan menee.
Arhinmäki myös huomauttaa, että edelleenkään kukaan ei ole pystynyt näyttämään asiaa, minkä vuoksi pääministeri lopulta joutui eroamaan.
– Toisaalta politiikka ei ole oikeudenkäynti tai juridista todisteiden arviointia. Tähän varmasti vaikutti keskustan sisäinen tilanne, puolueen piti tehdä jotain näyttääkseen voimaansa.
Posti-tapauksessa tärkeintä on kuitenkin lopputulos, Arhinmäki muistuttaa. Hän nostaa samalla esiin yhden asian, joka on jäänyt kuohujen alle.
– Sillä on itse asiassa valtavan suuri merkitys yhteiskunnallisesta näkökulmasta, että valtionyhtiössä ei lähdetä shoppailemaan työehdoilla.
Arhinmäki mainitsee esimerkkinä Turun, jossa noin 1 000 työntekijän siirto halvemman työehtosopimuksen piiriin peruttiin pian Postin päätöksen jälkeen.
Vasemmistoliitto on joka tapauksessa – työntekijöiden puolustamisen lisäksi – seurannut sivusta kuohuntaa. Arhinmäki sanoo, että puolueen linjana on ollut pidättäytyä kommentoimasta muiden puolueiden valintoja.
– Olemme koko ajan olleet vähän tylsänä valtionhoitajapuolueena hoitamassa poliittisia sisältöjä. Nostaneet niitä esiin. Olemme painottaneet koko ajan, että haluamme jatkaa tällä hallitusohjelmalla ja -pohjalla.
Hallituksen tekemiin toimiin liittyykin pienimuotoinen paradoksi.
– Tilanne on sillä tavalla mielenkiintoinen, että Rinteen hallituksen teot alkavat näkyä 1.1.2020, mutta Rinteen hallitusta ei tuolloin enää ole.
Miehille riittää tehtäviä
Sanna Marinin nousua pääministeriksi Arhinmäki tervehtii ilolla. Marin voitti sunnuntai-iltana SDP:n puoluevaltuuston äänestyksessä demarien eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin äänin 31–29.
– Naiset ovat edelleen kohdanneet paljon sitä, voiko perheenäiti ottaa vastuullisia tehtäviä. Nyt meillä on pääministerinä sellainen. Toivon, että se vaikuttaa koko yhteiskuntaan niin, että tämä koko keskustelu loppuu. Isät ja äidit pystyvät hyvin hoitamaan vastuullisia tehtäviä.
Ja jos joku on huolestunut miesten roolista, kannattaa Arhinmäen mukaan huomata, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajista neljä viidestä on edelleen miehiä.
– Vuosikymmeniä miehet ovat käytännössä johtaneet Suomea, tämä on satunnainen tilanne.
Marinia hän luonnehtii voimakastahtoiseksi, moderniksi uuden ajan poliitikoksi.
– En tunne Sanna Marinia mitenkään läheisesti. Mitä olen hänen kannanottojaan ja puheita lukenut ja kuunnellut, hän on hyvin vasemmistolainen. Ympäristö- ja ilmastoasiat painottuvat enemmän kuin monella muulla sosiaalidemokraatilla. Varsin punavihreä hän näyttäisi olevan.
Piikki Petteri Orpolle
Marinin johtamalla hallituksella on edessä paljon työtä luottamuksen palauttamiseksi hallituspuolueiden välille. Arhinmäki kuvailee, että siitä tulee pitkä ja hankala prosessi. Selvää on, että demareille jäi pääministerin kaatamisesta asioita hampaankoloon.
– Olisi tärkeätä, että hallituspuolueiden johtajat istuisivat alas ja kävisivät hallitusohjelman läpi kohta kohdalta. Mitkä asiat ovat edenneet hyvin, mitkä ovat vähän jäljessä. Luodaan selvä aikataulu ja yhteinen aikataulu, miten asiat etenevät.
Mutta kaikesta huolimatta pääministerin vaihtuminen ei ole Suomessa ennenkuulumatonta. Lisäksi kaikki puolueet ilmoittivat heti Rinteen eron jälkeen, että haluavat jatkaa samalla hallituspohjalla ja -ohjelmalla. Arhinmäki kummasteleekin kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon vaatimuksia laajoista hallitusneuvotteluista.
– Orpo yritti jollain tapaa legalistisesti väittää, että on jotenkin kummallista, ettei laajoja hallitusneuvotteluja käydä. Se ei kyllä osu.
– Viime vaalikaudella Petteri Orpo oli valmis ottamaan tyhjästä syntyneen puolueen hallitukseen mieluummin kuin käymään hallitusneuvotteluja.
Arhinmäen neljät hallitusneuvottelut:
Sunnuntaina käydyt – hyvin lyhyet – hallitusneuvottelut olivat neljännet Paavo Arhinmäelle.
– Nämä olivat jopa helpommat kuin 1999, hän naurahtaa.
Vuonna 1999 Arhinmäki sanoo käyneensä muutaman kerran Säätytalolla neuvottelemassa.
2011 puolestaan kuusi puoluetta väänsi pitkään hallitusohjelmaa.
– Ne olivat ylivoimaisesti vaikeimmat.
Tämän vuoden toukokuussa puolestaan neuvoteltiin Antti Rinteen johdolla.
Uusi hallitus:
SDP:n ministerit:
Sanna Marin, pääministeri
Tytti Tuppurainen, eurooppa- ja omistajaohjausministeri
Sirpa Paatero, kuntaministeri
Ville Skinnari, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri
Timo Harakka, liikenne- ja viestintäministeri
Tuula Haatainen, työministeri
Vasemmistoliiton ministerit:
Li Andersson, opetusministeri
Aino-Kaisa Pekonen, sosiaali- ja terveysministeri
Keskustan ministerit:
Katri Kulmuni, valtiovarainministeri
Mika Lintilä, elinkeinoministeri
Jari Leppä, maa- ja metsätalousministeri
Antti Kaikkonen, puolustusministeri
Hanna Kosonen, tiede- ja kulttuuriministeri
Vihreiden ministerit:
Maria Ohisalo, sisäministeri
Pekka Haavisto, ulkoministeri
Krista Mikkonen, ympäristöministeri
RKP:n ministerit:
Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri
Thomas Blomqvist, pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri