Britannian joulukuun 12. päivän parlamenttivaaleista piti tulla jännitysnäytelmä, jossa politiikan lainalaisuudet järjestyvät uudelleen. Kahden suuren puolueen yhteenlaskettu kannatus oli laskenut heinäkuussa alle 50 prosentin.
Konservatiivipuolue sinetöi asemansa EU-eroa ajavana oikeistopopulistisena puolueena syyskuussa, kun pääministeri Boris Johnson erotti puolueryhmästä sopimuksettoman eron poissulkemisen puolesta äänestäneet. Joukossa oli useita arvostettuja pitkän linjan poliitikkoja.
Työväenpuolue on rakoillut jo pitkään Jeremy Corbynin ohjattua sitä selkeämmin vasemmalle. Helmikuussa seitsemän kansanedustajaa erosi puolueesta syynä erimielisyydet, jotka liittyivät myös Corbynin epäselvään brexit-kantaan ja antisemitismisyytösten puutteelliseen käsittelyyn. Heidän muodostamaansa sitoutumattomien ryhmään liittyi sittemmin myös EU-eroa vastustavia konservatiiveja.
Vaalien lähestyessä pienempien puolueiden kannatus on laskenut.
Maltilliseksi keskustalaiseksi itsensä brändännyt, nimen Change UK ottanut ryhmittymä ei kuitenkaan saanut toukokuun europarlamenttivaaleissa läpi yhtäkään edustajaa. Suurin osa sen jäsenistä loikkasi keskustaoikeistolaisiin liberaalidemokraatteihin.
Brexit-vaalit?
– Trendit, jotka ovat tehneet Britannian vaaleista viime vuosina niin vaikeita ennustaa, ovat kehittyneet jo pidempään. Puolueidentiteetit ovat heikentyneet vuosikymmeniä, sanoo Joe Greenwood, joka tutkii poliittista käyttäytymistä ja mielipidetutkimuksia London School of Economics -yliopistossa.
Entisen vasemmisto-oikeisto-jaon lisäksi äänestäjät liikkuvat nyt myös akselilla brexitin puolesta tai sitä vastaan.
– Poliittisen kentän uudelleen järjestäytyminen tapahtui euroskeptisyyden sekä siihen liittyvän liberaali-autoritaarisen ideologisen ulottuvuuden nousun myötä, selittää Greenwood.
Tämä ulottuvuus on Greenwoodin mukaan kuitenkin kasvanut ainakin vuosikymmenen. Hän lisää mahdolliseksi syyksi myös taloudellisen taantuman.
Brittiparlamentti äänesti ennenaikaisista vaaleista lokakuun lopussa, kun kävi selväksi, että Britannian EU-ero siirtyy jälleen. Boris Johnson halusi kansalta vahvemman mandaatin neuvottelemalleen erosopimukselle.
Marraskuun lopulla haastateltu Greenwood uskoo vaalien olevan ”brexit-vaalit”.
– On kuitenkin merkkejä, että muutkin asiat ovat tärkeitä. Labour kampanjoi pitkälti epätasa-arvon, julkisten menojen ja julkisten palveluiden ympärillä. Uskon, että se yrittää siirtyä takaisin politiikan perinteiselle vasemmisto-oikeisto-akselille.
– Vaikka konservatiivit ovat ilmoittaneet lisäävänsä julkisia menoja vastauksena labourin hyökkäykseen, uskon että he korostavat jatkossakin brexitiä. Tavallaan puolueet puhuvat siis ristiin, kumpikin korostaen ulottuvuutta, jolla ne uskovat olevansa vahvoilla.
EU-eroa on yrittänyt ajaa vaaliteemaksi myös toukokuun eurovaaleihin lanseerattu ja niissä suurimmaksi noussut brexit-puolue. Sen perusti Britannian itsenäisyyspuolueen eli UKIP:in entinen johtohahmo, oikeistopopulisti Nigel Farage.
Puolueidentiteetit ovat heikentyneet vuosikymmeniä, sanoo tutkija Joe Greenwood.
Brexit-puolueen kannatus oli suurimmillaan kesällä yli 20 prosenttia. Kun niin ikään oikeistopopulistisen Johnsonin tie pääministeriksi selkeni kesäkuun lopussa, alkoivat konservatiivit syödä brexit-puolueen kannatusta. Se oli marraskuun loppuun mennessä laskenut 4,6 prosenttiin. Konservatiivit sen sijaan ovat nousseet 22 prosentin tuntumasta 42:een.
Miljoonia ääniä hukkaan
Britanniassa on käytössä enemmistövaalitapa, jossa jokaisesta vaalipiiristä valitaan eniten ääniä saanut ehdokas, ja muut äänet jäävät täysin merkityksettömiksi. Tämä kannustaa äänestäjiä tukemaan vahvoja eli yleensä kahden suuren puolueen ehdokkaita.
Electoral Reform Society kampanjoi suhteellisen vaalitavan puolesta. Järjestön viestintävastaava Josiah Mortimer sanoo enemmistövaalitavan luovan ”myrkyllistä” kulttuuria, jota konfliktit ja vastakkainasettelut ruokkivat.
– Brexit on tästä oire, ei sen syy. Tämä on selkeästi nähtävissä näissä vaaleissa. Vaikka ihmiset haluaisivat shoppailla vaaleissa ja äänestää eri puolueita, enemmistövaalitapa pakottaa heidät taktikoimaan. Tuloksena on yksinkertaisten brexitin puolesta tai vastaan -jakolinjojen koventuminen, hän sanoo.
Enemmistövaalitapa tarkoittaa myös sitä, että miljoonia ääniä valuu hukkaan. Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa UKIP sai 3,9 miljoonaa ääntä, mutta vain yhden edustajan. Samoissa vaaleissa liberaalidemokraattiedustaja tarvitsi läpi pääsyyn keskimäärin 300 000 ääntä. Konservatiiviedustajalle aukeni paikka keskimäärin 34 000 äänellä.
Puolueiden kampanjointi keskittyykin suurimmaksi osaksi alueisiin, joissa vahvimpien ehdokkaiden ero on pienin. Mortimer uskoo, että enemmistövaalitapa ruokkii populistipuolueiden nousua, vaikka sitä usein perustellaan juuri ääriliikkeiden pitämisellä poissa vallan kahvasta.
– Äänestäjät kokevat, ettei heidän ääntään kuulla. Puolueiden ei tarvitse vakuuttaa enemmistöä – niiden vain täytyy päästä maaliin puolessa äänestysalueista. Miljoonat ihmiset toisen puolueen vahvoilla alueilla ohitetaan täysin. Puolueiden keskittäessä resurssinsa muutamalle alueelle maa jakautuu entisestään sekä alueellisesti että taloudellisesti.
Uusia liittoutumia
EU-jäsenyyden jatkoa ajavat liberaalidemokraatit ovat profiloituneet selkeänä vaihtoehtona brexit-puolueelle. Liberaalidemokraatit, vihreät ja Walesin itsehallintomielinen Plaid Cymru ovat sopineet EU-myönteisestä liittoutumasta, jossa ne eivät asetu vastustamaan toistensa vahvoja ehdokkaita, jotta äänet eivät hajautuisi.
Vaalitapauudistusta ajavan Mortimerin kannalta järjestely on valitettava, sillä se sulkee muut aiheet keskustelun ulkopuolelle.
Greenwood pitää yhteistyötä merkittävänä alueilla, joilla se on voimassa.
– Se helpottaa sellaisten äänestäjien elämää, jotka vastustavat EU-eroa mutta eivät halua äänestää labouria antamalla heille selkeän vaihtoehdon. Uskon, että se tulee olemaan näille puolueille eduksi.
Hän uskoo äänten ja ehkä myös paikkojen jakautumiseen useammalle puolueelle, mutta huomauttaa ettei se sulje pois konservatiivien voittoa, jos puolue onnistuu kanavoimaan euroskeptisten äänet itselleen. Brexit-puolueen päätös olla asettamatta ehdokkaita konservatiivien hallitsemissa vaalipiireissä auttanee siinä.
Vaalien lähestyessä konservatiivipuolue onkin vahvistanut johtoasemaansa mielipidekyselyissä. Labourin kannatus on noussut, mutta hitaammin. Kaikkien pienempien puolueiden kannatus taas on laskenut. Vaalituloksesta ei siis voi varmuudella sanoa edes, että se tulisi yllättämään.