Lehtikuva/Vesa Moilanen

Oman armeijan arvo korostuu, kirjoitti Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen 8.10. Kemppainen toteaa, että Yhdysvaltain poistuminen Syyriasta jätti vailla vahvaa armeijaa olevat kurdit oman onnensa nojaan ja Turkin hyökkäyksen kohteeksi.

Meillä Suomessa asevelvollisuusarmeija antaa vakautta kaikissa tilanteissa ja hyvän neuvotteluaseman sekä idän että lännen suuntaan. Olemme jatkuvasti kosketuksissa Venäjään ja samalla pitkälle sen asioihin perehtyneitä. Näitä asioita muut länsimaat meiltä kyselevät. Emme ole sodassa emmekä elä sodan uhkan alaisena. Ahkeran presidenttimme neuvotteluasema vahvistuu siitä tiedosta, että hän on, kaiken muun ohella, hyvin koulutetun asevelvollisuusarmeijan ylipäällikkö.

Länsi-Eurooppa varustautuu luuloteltua vihollista Venäjää vastaan. Venäjän huolet ovat kuitenkin muualla kuin EU:n ja Suomen alueilla. Sodan jakama Ukraina ja Venäjän eteläpuoliset entiset neuvostovallat ovat yhä käytännössä sotatilassa Venäjän kanssa – EU:n alueelta Venäjä hakee ainoastaan ystäviä, ei vihollisia.

Euroopan liittouma painostaa Suomea uusimaan hävittäjäkalustonsa. Suomen vuoden 2020 budjetin kokonaissumma on 57,6 miljardia euroa. 64 hävittäjän osto maksaa 10 miljardia euroa, ja kaluston käyttö- ja hoitokustannukset lasketaan vuosittain miljardeissa. Yksi hävittäjän ilmaannousu vie polttoainetta määrän, jolla henkilöauto liikkuisi vuoden. Lisäksi on päätetty uusien taistelulaivojen hankkimisesta, ja niiden hinta on yhteensä 1,232 miljardia euroa. Tällaiset kohtuuttomat maksut merkitsevät Suomelle velkaa velan päälle.

Mitä tällaisessa tilanteessa olisi tehtävä? Nyt on otettava pitkä askel taaksepäin ja luovuttava hävittäjien hankinnasta. Mitä siitä sitten seuraa? Ei ainakaan sodan uhkaa. Entinen puolustusvoimien turvallisuusasiantuntija professori Pekka Visuri toteaa, että Venäjällä ei ole joukkoja Suomen-vastaisella rajalla, ainoastaan Pietarin ympäristössä ja Jäämeren rannalla. Venäjä ei myöskään ärsyynny varusteluista, kun uusia hävittäjiä ei ilmaannu Suomen puolelle. Yksi seuraamus on, että Ruotsi ja muut avuliaat kumppanimme eivät pääse myymään koneitaan.

Suomen ei pidä konehankinnoista luopumisesta lannistua. Meillä on vahva asevelvollisuusarmeija ja hyvin koulutettu reservi. Nämä asiat on syytä ottaa virallisissa keskusteluissa esille. Näitä ei monilla naapureistamme ole, ja tästä olemme ylpeitä.

Saman otsakkeen alle sopii muistelu omankin ikäluokkani 1925 syntyneitten sotatapahtumista. Suojasimme aluksi Itä-Karjalassa Äänislinnan–Syvärin-rautatietä venäläispartioiden häirinnältä. Suomen puolelle vetäytymisen jälkeen ikäluokkamme osallistui taisteluihin ja linnoitustöihin Kannaksella. Välirauhan jälkeen saattelimme aseveljemme saksalaiset, koviakin otteita käyttäen, Lapin läpi Norjan puolelle. Sieltä saksalaiset ohjattiin vielä kovemmin ottein Tanskan kautta kotimaahansa Saksaan.

Erkki Raudaskoski

Rovaniemi