On oleellista, mitä ja miten paljon työväenlehdet ovat tarjonneet lukijoilleen, kun viimeistenkin tilauskiinnostus lakkaa ja levikki harventuu.

Vuosikymmenien ajan tilaamani lehti on ties montako kertaa uudistunut – kuten sanovat. Muistan ison sivun, sen puolittumisen tabloidiksi, nyt sivun pienentymisen noin 82 prosenttiin siitäkin. Ohitan aiemmat sisältömuutokset, vaikka asiaa olisi vallankin kirjoitetusta.

Nyt näen kuvalehden, voin lukea vähän. Hiljan oli yhdestä ja samasta henkilöstä kaksi kokosivun kuvaa, sama kuvakin, ja muutama lisäkuva. Joka numerossa onkin usea koko sivun ja jopa toista sivua täyttävä kuva. Useilta sivuilta löytyy yli puolen sivun kuva eikä muidenkaan kuvien koossa ole säästelty – no, Tapen piirrokset eivät ole kasvaneet.

Uudistus pienensi sivukokoa, eikä suurkuvan tai tyhjien kohtien katselu vie aikaa. Esimerkiksi kirjoitettujen palstojen väliin mahtuu tuuman verran tyhjää, ja tyhjyyttä on toistuvasti ilmeen ”kevennyksenä”. Otsikoiden kirjasinkoko myötäilee usein kuvien kokoa.

Lukijakirjeistä toimittaja kopioi osia ja sijoittaa toiseen kertaan suurennettuna ja väljästi eri kohtaan. Tämä ”uudistus” vaatii usein leikkaamaan itse kirjeestä tärkeänkin osan pois, esimerkiksi vihjeitä hallitukselle maan koulutuksen ja omistuksen perusteisiin. Leikkausperusteena rajoitettu tila toimii väljyydessäkin! Työväenlehden lukijapalstoja ei ole juuri muita, enkä halua maksaa tyhjän tarjonnasta.

ILMOITUS

Yhteenvetona lehti tarjoaa vähemmän luettavaa. Avoimesti sanottuna uudistusten sananvapaus ja tiedottaminen on tahtokysymys.

Olen etsinyt käskijää, joka vaatii tällaista toimittajan kirjoitustyön, toimittajan tarpeen ja aatteen sanoman perillemenon vähentämistä. Vähäisten rivien välistä paistavat naapuripuoluemaiset tavoitteet ja vähäosaisen olemassaolon unohdus. Joutuuko KU:kin työväen- ja vasemmistotunnukset sivuiltaan kadottaneen mielipide- ja kulttuurilehti Kansan Tahdon lailla kiiltopaperilla vaikuttamiseen kahdeksan kertaa vuodessa?

Kannattaja odottaa puolueelta ja sen lehdeltä toiveen paremmasta.

Veikko Meriläinen
Oulu