Valtiovarainministeriön kestävyysvajelaskelmat saivat tällä viikolla moitteita, jotka muistuttavat paljon KU:ssa viime helmikuussa laskelmia kohtaan esitettyä kritiikkiä. Tällä kertaa asialla oli Valtiontalouden tarkastusvirasto, joka julkaisi aiheesta tarkastuskertomuksen tiistaina.
VTV:n raportin pisti merkille myös SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas, joka keväällä tarkasteli kriittisesti kestävyysvajelaskelmia KU:n sivuilla. Hän ei sinänsä pidä VTV:n raportin lopputulemaa millään tavoin yllättävänä, vaan analyyttisena ja rationaalisena.
Raportissa todetaan esimerkiksi, että valtiovarainministeriön suosima pitkän aikavälin S2-indikaattori on riittämätön kestävyysvajeen arvioinnissa. Ahokas puhui samasta asiasta KU:n haastattelussa.
– Tästä olen itsekin paljon kirjoittanut, ja argumentoinut sen puolesta, että valtion rahoituskestävyyteen otettaisiin laaja-alaisempi näkökulma.
Tämän lisäksi Ahokas nostaa pari muuta kohtaa esiin.
– Valtiovarainministeriöltä pyydetään enemmän skenaarioita. Yksi ongelmahan on ollut se, että julkinen keskustelu kestävyysvajeesta on käyty laskelman perusuran ympärillä. Se ei välttämättä ole todennäköisin toteuma. VM myös sanoo niin, mutta on silti viestinnällisissä kuvioissaan esitellyt perusuran ainoana skenaariona.
Eli kun Suomessa saatetaan ajatella, että laskelma on hyvin eksakti, se on kaikkea muuta.
Kolmantena kohtana Ahokas mainitsee avoimuuden. VM on lisännyt sitä, mutta tärkeimmän asian kohdalla paljon on edelleen piilossa.
– Keskusteluissa on päädytty siihen, että ikäsidonnaiset menot tuottavat kestävyysvajeen. Ongelma on siinä, kuten VTV:n raportissakin osoitetaan, että ikäsidonnaisten menojen laskelma ei ole kovin avoin. Käsittääkseni VTV jopa huomasi, että VM on käyttänyt lukuja, jotka ovat yliarvioineet näiden menojen osalta kestävyysvajetta.
Luvulla tehdään politiikkaa
Suomessa poliitikot ovat usein perustelleet talouspoliittisia päätöksiä kestävyysvajeella. Siksi keskustelu laskelmien ongelmallisista oletuksista on tarpeellista, Ahokas sanoo.
– Eihän näillä laskelmilla olisi mitään väliä, jos kukaan ei olisi niistä poliittisessa tavoitteenasettelussa kiinnostunut. Asiahan ei ole Suomessa näin.
Ja Suomessa talouspoliittiset tavoitteet on otettu juuri pitkän aikavälin S2-laskelmasta. Viimeisin ulottui vuoteen 2070 asti, ja siinä Suomen kestävyysvaje oli pahentunut. Se johtui siitä, että VM pidensi laskentaa kymmenellä vuodella ja muutti koulutusmenojen laskutapaa.
”Eihän näillä laskelmilla olisi mitään väliä, jos kukaan ei olisi niistä poliittisessa tavoitteenasettelussa kiinnostunut”
Ahokas huomauttaa, että erilaista näkökulmaa kestävyyteen olisi saatu käyttämällä keskipitkälle aikavälille eli noin 15 vuoden päähän tarkastelun ulottavaa S1-indikaattoria.
– Siitä indikaattorista on Suomelle tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana viestejä, ettei kestävyysongelma ole kovin mittava.
Keskustelu uudelle tasolle
Nyt Ahokas toivoo, että keskustelu siirtyisi kestävyysvajelaskelmien ongelmien asemesta yleisemmälle tasolle.
– Lähtisin ennemmin miettimään asiaa sillä tasolla, onko kestävyysvajelaskelma sinällään riittävä valtion rahoituskestävyyden tarkasteluun. Nyt olisi aika puhua laajemmin tästä kysymyksestä, eli milloin ja missä olosuhteissa valtiot voivat ajautua konkurssiin.
Hän sanoo aiemminkin kritisoineensa sitä, että kestävyysvajelaskelmat eivät välttämättä kuvaa valtion aitoa rahoituskestävyyttä oikein.
– Siihen vaikuttaa tietysti keskuspankkipolitiikka, EKP:n päätökset sekä esimerkiksi maan ulkoinen velkaantuminen ja vaihtotase siihen oleellisesti vaikuttavana asiana. Nämä näkökulmat oikeastaan puuttuvat kokonaan näistä tarkasteluista.
Ja toki keskustelua pitäisi käydä yleisemminkin, mistä lähtökohdista talouspolitiikkaa Suomessa tehdään.
– Tavallaan nämä epävarmuudet osoittavat, että politiikan teossa on paljon kysymys tiedon tulkitsemisesta ja perustelujen valinnasta. Ei pelkästään ideologisista arvovalinnoista.
– Koska meillä ei ole varmaa tietoa tulevaisuudesta, emme voi nojata sataprosenttiseen tietoperusteisuuteen, Ahokas päättää.