Lehtikuva

Valtiotieteen tohtori, eversti Pekka Visuri on sitä mieltä, että talvisota olisi voitu välttää. Visuri nojaa omiin selvityksiinsä ja laajoihin kansainvälisiin tutkimuksiin. Stalin pyrki 80 vuotta sitten kompromissiin, mistä on todisteena Suomen valtuuskunnan kolme neuvottelumatkaa Moskovaan ja seitsemän kokousta, joita Stalin johti henkilökohtaisesti. Stalinin suhtautuminen Baltiaan oli erilainen: jos ette suostu vaatimuksiin, niin sota alkaa.

Suomen hallitus oli taipumaton. Pääministeri Aimo Cajander (ed.) oli keskittynyt sisäpolitiikkaan. Presidentti Kyösti Kallio oli passiivinen. Ulkoministeri Eljas Erkko (ed.) ja puolustusministeri Juho Niukkanen (ml.) vetivät linjaa, jossa ei ollut sijaa kompromissille. Valtiovarainministeri Väinö Tanner (sd.) pyrki ainoana kaikin voimin kompromissiin, mutta jäi hallituksessa vähemmistöön. Puolustusneuvoston puheenjohtaja kenraali C. G. E. Mannerheim oli samaa mieltä Paasikiven ja Tannerin kanssa, että kompromissi olisi saatava. Hän erosi syksyllä puolustusneuvoston puheenjohtajan tehtävästä, mutta palasi Mainilan laukausten jälkeen takaisin.

Kerrotaan Erkon kuiskanneen Moskovan neuvotteluun lähdössä olleen J. K. Paasikiven (kok.) korvaan: ”Unohda, että Neuvostoliitto on suurvalta.” Paasikiven mielestä talvisota olikin Erkon sota. Visurin mielestä on vaikea arvioida, mitä talvisodan välttämisen jälkeen olisi seurannut, sillä toinen maailmansota oli vasta aluillaan.

Visurin mukaan Stalin piti neuvottelujen katkeamisen jälkeen 15. marraskuuta 1939 kokouksen, johon oli kutsunut suuren joukon avustajiaan ja korkeita sotilasjohtajia. Vasta siinä kokouksessa tehtiin päätös, että Suomea vastaan aloitetaan sota.

On toki selvää, että Suomella pitää olla puolustusvoimat. Jos esimerkiksi osa Horneteista jätettäisiin korvaamatta, se ei merkittävästi heikentäisi Suomen puolustusta, mutta säästyneillä rahoilla parannettaisiin esimerkiksi vanhusten hoivaa melkoisesti.

Taito Taskinen
Kuopio